tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lietteillä syysmuuttomeininkiä 29.-31.7.

29.7.
Vanhojen kahlureiden syysmuutto on kiihtymässä. Kuin tilauksesta tullut sadejakso meinaa nyt sitä että liejuille mars!
Liikkeelle pääsin vasta iltapäivän puolella. Sadetta tuli enemmän ja vähemmän koko ajan mutta niin tuli lintujakin.
Pääosassa lirot joita parisataa, punakuireja 43 paikallista ja ilmeisesti sateesta johtuen lietteillä syöpötteli avoimesti parikymmentä pässiäkin.

Suokukkoja oli paikalla 85. Tämä yksilö kuvattu 22.7. hiukan paremman sään vallitessa.
Perussirrit olivat kaikki edustettuina. Isosirritkin jo liikkeellä kymmenen vanhan porukalla.
Tosin kuukausi sitten lietteillä oli pari päivää talvipukuinen? isosirri.
Heinäkuun alkupuolella näin rannalla talvipukuisen kuovisirrin. Ööö, mikäs nuo selittää?

Päivän magein havis oli muuttohaukka joka paineli matalalla metsän reunaa itään. Empä olisi tuotakaan huomannut ilman kahlaajapaniikkia joka alkoi jo ennen kuin haukkaa edes näkyi alueella. Peren onnistuin keväällä välttämään joten vuodari napsahti.

30.7.
Tänäänkin satoi mutta säätiedotuksesta olin ymmärtävänäni että aamukymmenen jälkeen on pätkä vähäsateisempaa.
Heti pitkosten päässä haistelin että nyt on lintuja! Ekana putkeen osui kahluriparvi joka tipahti etusektoriin.

Parvi sisälsi mustapyrstökuirinuorukaisen jollaisia olen vähemmäkseen nähnyt. Kaunis  ja hienostuneen värinen lintu.
Seuraavan mutkan takana olivat ruostesorsat. Matti Mäkelä oli aamulla spondannut kaverin ferrulle joka jo viikon on paikalla taapertanut.

Rantaa selatessa alkoi näyttää kunnon meiningiltä. Pulmussirrejä viiletti jopa 18 kipaletta. Suurin luku PLY:n alueella yli kymmeneen vuoteen! Oma entinen enkka 8 yksilöä joten nyt niitä oli. Paljon.
Isosirrejä kahlaili 45p ja lisää tipahti 16. Tundrakurmitsoja 36p kunnes määrään tuli 51 lisää kun upea parvi jossa tundria, isosirrejä ja punakuireja laski metelöiden rannalle.

Päivän pojoksi tuli rariteetti karikukko josta PLY-vuodari 240.
Yhtään määrittämättä jäänyttä kahluria ei löytynyt vaikka vääntö oli kovaa! Vesilinnuista en tosin montaa edes yrittänyt tunnistaa.
Mutta...lietteet on sitte tosi hieno lintupaikka sopivalla kelillä. Siis kun on muutto päällä ja sataa tai tuulee sikana. Mitä kaameempi keli sen parempi jos lintuja tykkää nähdä.
 Ja kun määritysetäisyyksille vielä pääsee kävelemään niin ei muuta kuin naattimaan!

Lietteillä ei aina arvaa mihin lentävään törmää. Tämä Gyro-eelis osui putkiloon 25.7.

31.7
Tänään oltiin jo aikaisin Matin kanssa liikkeellä.
Puoleenpäivään asti oli sateetonta ja vedenpinta pysytteli miinuksella edelleen.
Kahlaajameininki oli vieläkin parempaa kuin eilen:
Pulmussirrejä jopa 27 yksilöä jolla pääsi jo PLY:n top 5:een.
Suosirrisigma tuplaantui eilisestä lukeman ollessa 170. Vielä ollaan kuitenkin kaukana v.2011 syyslukemasta jolloin heinäkuun 19. ja 20. päivä huideltiin reippaassa kahdessa tonnissa.
Myös punakuiriluku oli lisääntynyt mukavaan 73:een kahlaavaan.

Rannalta löytyi tolkuttomassa tilassa ollut suokukko.
Ulkoisia vammoja ei näkynyt mutta lintu ei päässyt jaloilleen eikä sen motoriikka muutenkaan ollut kunnossa. Matti piti pienen hartaushetken ja laski linnun maahan Noutajaansa odottamaan.

Kattava sirrilajisto ja ruostesorsat jotka edelleen viihtyivät rannalla houkuttelivat jo porukkaakin liikkeelle. Rannalta poistuessamme klo 11 paikalla oli jo parikymmentä henkeä nauttimassa suomalaisittain upean kahlaajarannan antimista.
Päivän rariteetiksi valikoitui Veikko Aalo jota ei viime aikoina ole näkynyt.
Veikko meinaa taas retkeillä ja uhkasi kompatakin kun syksy tulee.


Pienellä haikeudella hyvästelen viimevuotiseen tapaan kolmen kuukauden vuorotteluvapaani.
Tuota aikaa ei paremmin voisi viettää eikä paremmin viihtyä kuin lintuharrastuksen parissa.
Mutta Matti on jo kukkarossa joten tervetuloa hommat!


HEINÄKUUN VUODARIT : 9 / 278
Eliksiin pari kovaa lisäystä pitkäkoipisirri (334) ja sinisiipitavi (335).
Megasirri oli PLY-pinna  278 ja Porinpinna 264.

270
Mustajalkatylli
1.7.2013
Kokkola
Vattajanniemi 1 n p
271
Pitkäkoipisirri
2.7.2013
Pori
Technip allas 1 ad p
272
Ruostesorsa
4.7.2013
Espoo
Maarin LT 1 p
273
Palsasirri
4.7.2013
Hanko
Kobben 1 p
274
Harjalintu
22.7.2013
Pöytyä
Mellilä 1 p
275
Sinisiipitavi
24.7.2013
Polvijärvi
Solanlampi LT 1 n p +5poikasta X lapasorsa
276
Viirusirkkalintu
24.7.2013
Heinävesi
Kuusranta 1 Än
277
Lumihanhi
26.7.2013
Mynämäki
Mietoistenlahti 1 p sinihanhi
278
Muuttohaukka
29.7.2013
Pori
Yyteri lietteet 1 E


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Sinihanhea ja ruostesorsaa

26.7
Matti Mäkelä soitteli aamusella notta kiinnostaisko lumihanhi?
No kyllähän vuodari nro.277 aina kiinnostaa eikä Mynämäen Mietoistenlahdelle ole matkaakaan kuin runsas satanen.
Joten torniin jossa oltiin puoli yhden maissa ja paikalla olleilla lintu valmiina putkessa.
Koko Suomen kuukausipinnnakärki olikin kattavasti edustettuna sekä erityisen kiinnostuneena sillä lumihanhi ei heinäkuussa ole ennen ollut Suomessa bongattavana. Tietääkseni.

Lumihanhi (Anser caerulescens) 26.7.2013 Mynämäki Mietoistenlahti LT. Tällä kertaa kyseessä tumman muodon lintu eli sinihanhi. Löytäjänä Tapio Aalto jolle isot pokkaukset. 
Lähimmät lajin pesimäalueet löytyvät Koillis-Siperiasta ja Pohjois-Amerikasta.
Lumihanhea tavataan Suomessa harhailijana, tosin Tiira tietää Kirkkonummen Porkkalan 
Lergrundin saaresta pesinnät vuosilta 82 ja 84 . Euroopassa lajia pidetään yleisesti tarhakarkulaisena mutta Suomessa siitä saa pojon, varsinkin kun tämäkin yksilö oli renkaaton.

Lintu oleili kaukana tornista eivätkä nää kuvat silmiä hivele.
Kyseessä saattaa olla sama yksilö joka havaittiin 3.7. Naantalin Velkuanmaan N-puolen luodolta huilaamasta. 

Pikkujoutsenkin oli vielä paikalla kuukausikeräilijöiden ja miksei muidenkin ilona

Mietoistenlahden torni on hyvä lintupaikka jossa oli taas kiva käydä. Pahasti jalkavaivainen sinihanhi jätettiin rauhassa ruokailemaan ja kaffeetauon jälkeen suunnattiin kotia kohti. Matti siirtyi muihin puuhiin mutta itse jatkoin vielä Lietteille josta ei valitettavasti muuta tarttunut kuin pari ruostesorsakuvaa.
Ruostesorsa (Tadorna ferruginea) löytyi 22.7. Lietteiltä ja siellähän lintu tallustelee edelleen. Lintu on määritetty n-pukuiseksi koska sulkasatoisella tai talvipukuisella koiraalla tumma kaularengas ei näy.
Tosin laajahko valkea alue päässä viittaisi naaraaseen. Nuorella taas siiven valkoiset alueet ovat harmaansävyiset. Niin tai näin, hieno lintu!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sirkkeli ja Discosorsa



24.7.
Harri Kontkanen oli 23.7 löytänyt ja kuvannut Polvijärvellä sinisiipitavinaaraan joka uiskenteli Solanlammessa viiden risteymäpoikasen kera!! 
Polvijärvi sijaitsee Porista itään yli viissataa kilsaa.... 
Onneksi poikasten ansiosta ei paikalle ollut kauhee kiiru joten Laihon ja Pitkäsen kanssa sovittiin että lähdetäänkin vasta yöllä eelistä plakkaroimaan.

Matkalle sopi mainiosti Heinävedeltä 16.7. löytynyt viirusirkkalintu. Se käytiinkin ensin kuittaamassa ja paikalla oltiin jo aamukuuden kieppeillä. 
Aluksi oli hiljaista mutta hetkinen, aivan kuin muutama katkonainen sirinä olisi kuulunut jostain kauempaa.... 
Lintu ei löytynytkään aivan viimeksi ilmoitetusta paikasta vaan parin sadan metrin päästä toisesta pakettipellosta.

Pikku hiljaa sirkkelin helinä aktivoitui. Helinä oli tasaista ja nopeaa ilman viitasirkkalinnun tulitikkuaskin heilutusta muistuttavaa poljentoa. Hyvältä kuulosti.
Kuvaamisen kannalta ei kovin hyvältä näyttänyt sillä lintu pysyi matalalla ruohikossa.
Äkkkiä sirkkeli pomppasi korkeammalle avoimeen kasvustoon ja aloitti hillittömän helinän pyrstö ja kurkku tutisten. Päästyään vauhtiiin ei hurmioitunut 
lintu kuvaajista tuntunut välittävän.

Viirusirkkalintu (Locustella lanceolata) 24.7.2013 Heinävesi Kuusranta.
Itäinen laji joka Suomessa on tavattu vähintään sata kertaa, PLY:n alueella kerran.

Anssi Ronkaisen ja Reino Kinasen löytö viihtyi paikalla 16-31.7.
Perimätieto kertoo että lintu olisi ollut äänessä juhannuksesta asti.


Matka jatkui pääkohteeseen Polvijärvelle joka tuntui jotenkin tutulta. Jaa juu, 12.6.2013 aamuyöllä kävimmekin täällä Lapinreissun yhteydessä pikkuhuittia hakemassa.
Viimeksi vähän harhailtiin joten tällä kertaa tornille vievä polku löytyi sujuvasti. 
Niin löytyi sinisiipitavikin joka uiskenteli viiden isonokkaisen lapasorsa X sinisiipitavipoikasen kera rutaikkojärvessä tosin pikkasen kaukana.
Kontkaselle hatunnosto, harva jaksaa tämännäköisiä sorsanaaraita sillä silmällä tiirata.

Sinisiipitavi (Anas discors) 24.7.2013 (23.7.-18.8.) Polvijärvi Solanlampi LT.
Pohjois-amerikkalainen laji jota Suomessa on nähty alle 20 kertaa.
Kokonaan tumma nokka sekä nokanjuuren vaalea täplä saattavat mielenkiintoa herätellä.
Siiven vaaleansinisiä yläpeitinhöyheniä ei päästy näkemään.
Oikealla yksi risteymäpoikasista jotka oli varustettu mahtavilla nokkavärkeillä.

Eeliskättelyt a'la Kari Pitkänen ja Jari Laiho.
Mulle disco oli elis nro 335.
Kotimatkalle käännyttiin Outokummun kautta.
Vuonoksen altaat on legendaarinen lintupaikka joka piti korkata.
Hieno mesta jossa kiertelee autokelpoinen tie.
Laaja ja monipuolisen näköinen alue joka haisee rareilta mut ei tänään.


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Upupaa ja Porinvuodareita

22.7.
Herätys klo 5.30. Aamuvellit sun muut huiviin, nokka Luvialle josta Rantanen kyytiin ja suunnaksi Pöytyä.
Kumilasta Melliläntieltä oli eilen illansuussa löytynyt omakotitilan pihalta harjalintu jonka aattelin napata vuodariksi ja kuvatakin jos sendari suo.
Reitti joka oli kovin kurvikas meni jostain Pyhäjärven itäpuolelta jossa kuvan mukainen KOMIA tumma mehiläishaukka otti rundin tien yläpuolella.
Ensi olo oli että hiha mutta pyrstön ja siipien kuviot ovat selkeitä mikäli petolintuja lonkalta tuntisi.
Originaalia suurennellessa näkyi vielä käen pääkin....

Itse upupapaikalla oltiin ennen kello yhdeksää eikä lintua tieltä kuikuilemalla näkynyt.
Mulla on asutusaluebongauksissa tapana käydä klinkuttamassa ovikelloa ja kysyä sopiiko lähistöllä katsella harvinaista lintua joka on näillä seuduilla nähty.
Nyt vähän arasteltiin koska ei haluttu isäntäväkeä herätellä jos vaikka ovat nukkumassa.
Mutta mitä vielä. Isäntä tuli heiluttelemaan meille jotta tulkaa kattomaan lintua joka pihassa tallustaa. Sinne, kiitos!


Upupa
Harjalintua ei heti näkynyt mutta kohtapa tuo sympaattinen lintu löytyi pihapiirin reunamilta josta siirtyi saman tien ruokailupuuhiin keskemmälle pihaa.

Harjalintu (Upupa epops) 22.7.2013 Pöytyä Mellilä. Tämän säihkylintulajin lähin pesimäalue löytyy Virosta

Talon isäntä ja emäntä olivat erityisen suopeita lintuharrastajia kohtaan. Olimme tervetulleita heidän pihalleen, kiitoksia!
Talonväki kertoi hämmästyksen olleen eilen suuri kun oudon näköinen lintu löytyi. Mietiskelivät mistä saisivat lintuharrastajia kiinni ja mihin voisivat heti ilmoittaa löydöstä ennen kuin lintu päättää lähteä pois.
"Pitihän se nimittäin jonkun nähdä. Ei kukaan muuten uskoisi että meillä on harjalintu ollut pihassa".
Tieto meni paikalliselle bongariliittolaiselle Erkki Kalliolle ja viesti lähti liikkeelle.

Viljo Vuorinen ja Ritva Harjunen olivat ihmeissään miksi harjalintu juuri heidän pihalleen tuli.
Juuri oikeaan paikkaan tuli sanoisin minä.
Alla vielä muutama otos. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.


Ruostesorsa
Takaisin Poriin. Nakkasin Ismon Luvialle ja jatkoin Yyterin lietteille koska vielä oli virtaa roiman Eurassa napatun tankkauksen jälkeen. Parkkiksella oli Matti Mäkelän pirssi joten soitto pelipaikalle että kannaattakos lähteä kahlaamaan? "Joo, olen just laittamassa ruostesorsasta viestiä" sanos Matti. Joten lietteille ja kiireen vilkkaa.
Ristisorsa (Tadorna Ferruginea) 22.7.2013 Pori Yyteri lietteet. Lähimmät pesimäalueet Kaakkois-Euroopassa. Bongariverkossa on mutistu jostain karkulaisistakin. Laji on kummiskin parasta A-ryhmää! Porin vuodarini nro 225 ja PLY:n 237.
Matti Mäkelä kuittasi tosisponden ruostesorsasta jo toistamiseen! Onnittelut! 

Kiva kun välillä tapahtuu! Eipä ole bongariliiton Pinnaria(listausohjelma) tarvinnut vähään aikaan availla. Ja lisää kiirusta oli luvassa!

Pikkutiira
Pasi Alanko oli ilmoittunut juuri Lietteiltä poistuessamme Technipin altailta pikkutiiran. Tuohan piti kuitata! Ja ekobongareillekin tuli taas vipinää! Izmo oli vetänyt tuimassa vastatuulessa Luvialta lietteille ja nyt näkyi sotkevan kohti Technippiä kun ajelin autolla ohi. Eikä kuulemma tullut hikikään kun tuuli vastaan niin kovaa ja koleesti!!??
No, Matin kanssa ehdittiin kuitata tiira pikakuvan kera just ennen kuin se lähti Eteläselälle kalastelemaan. Toivottavasti tuli takaisinkin...
Pikkutiira (Sternula albifrons) poikkasi Technipillä 22.7. Empä oo Porissa tänä vuonna nähny, joten Porinvuodari nro 226 ja PLY:n 238. Laji pesii omien havaintojeni mukaan länsirannikkoa ylöspäin mentäessä Kalajoki-Raahe-Siikajoki akselilla.

Kirjosiipikäpylintu
No jopas. Ei loppunut ohjelma vieläkään. Mäkelän Petteri oli soitellut Pelle Hermannin puistosta Kirjurinluodolta että siel on kuus kirjoloxiaa. Matin kanssa paineltiin sinne vielä lopuksi ja nyt natsasi tämäkin.
Puiston vieressä näin että joku pikkulintu vilahti puussa. Käytiin katsomassa ja sieltähän lähti säkättäen kaksi naaraspukuista kirjosiipeä minigolffin suuntaan kuitenkin niin pitkälle ettei löydetty. Porinvuodari 227 tuli täytehen.
Matti totesi lähtiessään että tämähän oli hyvä päivä ja että nyt kävi hyvä tuurikin.
Sanoin etten luodolta ennen kirjoloxiakuvaa lähde. Vaan ei tänään ihan kaikki onnistunut ja kun ei lintuja lähialueiltakaan löytynyt niin periksi annoin minäkin.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hangossakin tuli poikettua

4.7.
Jaaha, vuodarilista sen kun kohenee. Kai tässä pitää varovainen tavoite ottaa ja nykästä kolmensadan nurkille.?
Tänään oli Etelä-Suomessa pari lisää tarjolla....kello läheni jo yhtä kun jahkailujen jälkeen päätin että sinne.
Salmisen Juha lähti Raumalta mukaan ja eka kohteessa Hangossa oltiin jo klo 16.30 ja tuotapikaa palsasirri putkessa.
Hanko Täktbukten ja kahlaajaranta Kobben. Havannointi tapahtuu pikku kalliolta jonka juureen pääsee autolla. Kiva mesta jonne helppo mennä. Kasvillisuus rannassa saattaa aiheuttaa haasteita mikäli kohde päättää piiloon tallustaa. Palsasirri muuten töhtöhyypän vasemmalla puolella. Jossain....
Juha spottasi palsan lennosta melkein heti paikalle saavuttuamme. Onneksi lento oli vain pyräys ja lintu laskeutui näkyville. Sujuvaisesti hoitu.

Palsasirri (Calidris melanotos) oli bongattavissa 4.7.2013 Hangon Kobbenilla. 
Scouppikuva rankkautuu KÄRPA(Kärpäsenp...a) -kategoriaan. Silti taittunee..??.
Oikee lintu ainakin kuvassa.

Matka jatkui Espoon Maarin torniin jossa on aina porukkaa. Tällä kertaa tungettiin sekaan klo 18.40 ruostesorsaa ihailemaan.
"Ei täs säätelyt auta. Kaukana mikä kaukana." Kuva J.Salminen.

Ruostesorsa (Tadorna ferruginea) 4.7.2013 Espoo Laajalahti Maarin LT. 
Lintu enimmääkseen nukkui, suvaitsi Hänen Kauneutensa olla hereilläkin välillä.


Viime vuoden vuodarisaldo tällä päivämäärällä oli 282, kymppi enemmän kuin tänä vuonna. Kivaa on edelleen joten "löysin" rantein ilman hullutuksia jatkellaan kohti seuraavaa satasta.

Viimeiseksi kohteeksi matkaan sopi tankin ja suolen tankkausten jälkeen Mynämäen Mietoistenlahti ja Vasikkahaan torni. En kuukausipinnoja keräile ainakaan vielä mutta heinäkuinen pikkujoutsen pitää silti kuitata kun ohi ajelee. Tiiran mukaan havainto on neljäs heinäkuinen Suomessa.

Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) 4.7.2013 Mynämäki Mietoistenlahti. Iltavalossa klo 22.15.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

RARI-PEKKA POMMIN POSAUTTI !!

2.7.
Istuskelin illansuussa pitkästä aikaa blogia päivittelemässä kun vilkaisin välillä Lintutiedotuksen tilannetta. Mulla on vanha Wintoosa XP-mylly ja jos Photoshopissa on joku kuva auki niin kyllä muut sivut kestää..... Vihdoin sivu päivittyi ja OHHO!!
Pitkäkoipisirri Porissa Technipin altaalla klo 20.08. Terveisin Rari-Pekka Eriksson. Huimat Fanfaarit Pekalle!!
Kello oli jo vartin yli kaheksan, tehotonta ympärikävelyä kunnes sain romppeet niskaan ja menox.
Olin vasta Mäntyluodon pikatiellä kun kello 20.24 tuli päivitys että lintu nousi ja lähti eteläääään.
 Aargh ja sun kaikki muut ärinät!!
Mäkpe oli ollut vartisa paikalla kuten Pasi "Flash" Alanko, Tatti ja Holmeskin.
Soitin Satakunnan nopeimmalle Pasille ja kysyin minne mennä ja mitä kannattais tehdä. Lintu oli painellut valko-mustavikloparvessa S:ään yli tehdasrakennusten ja sen jälkeen kaikki oli oletusta. Petteri päivitti vielä että keli kirkas ja lintu hilpaisi muuttavan oloisena.
Ajelin kummiskin alkuperäiselle löytöpaikalle Technipille jossa Tatti, Pasi sekä Kristian Lehtonen olivat päivystämässä.
Pasi vinkkasi että käypä vilkaisemassa Kirrin kentät siis sen missä arotasku oli pari vuotta sitten.
Ei näkyny sielläkään sirriä.
Jaaha.....Esaman Jaskakaan ei ollut ehtinyt lintua näkemään ja fundeerattiin puhelimitse mitä tehdään. Levon lammet ja muut lähialueen potentiaaliset kahluupaikat oli katsottu. Jäljellä oli enää Lietteet.
Ainakin Sillanpään Matti oli sinne jo menossa ja kahlaamaan painui Jaskakin.
Ajelin takaisin Technipille kehää kiertelemään ja kiviä potkiskelemaan. Tai oikeammin olin niin laiskalla tuulella etten viitsinyt enää Lietteille hämärtyvään iltaan lähteä. Kello olisi lähemmäs puoli ykstoista ennen kuin peräalueelle pääsisi ja vesikin korkeella.
Joten jäin Kristian Lehtosen seuraksi. Kristianilla ei ollut saappaita, siksi hän ei ollut siirtynyt Yyteriin. Kun en muutakaan keksinyt niin lähdin taka-altaan suuntaan tallustamaan. Aika pian meren puolelta lähti kaksi valkovikloa, mistäs nuo oli tullu?
Samalla altaalta kuului kahlaajameteliä ja loputkin kahlaajat kahta suokukkonaarasta lukuunottamatta nousivat taivaalle suuntana S.
Tämä peli on pelattu, nautitaan nyt tuulesta tässä hiekkaläjässä ja jatkoin taka-altaalle jossa tiirailin penkkoja eikä mitaki ollu. Lähdin kävelemään taka-altaan halkovaa "tietä" kun tien penkalta pölähti kahlaaja joka lensi jonnekin altaita jakavan vallin kasvustoon näkymättömiin. Kelasin havaintoa: valkoinen yläperä, siipien yläpuolet tummat ilman juovia...liro? Ei pitänyt mitään ääntä, liro yleensä jotain hihkasee. Eikä ollut liroja lietealtaalla näkynyt, voisko olla...?
Tämän "tien" penkalta se joku kahlaaja lähti ja lensi vasemmalla näkyvän vaalean rakennuksen suuntaan matalalla pudoten johonkin lähikasvillisuuteen.

Kello oli melkein kymmenen kun siirryin takaisin lietealtaan puolelle josta viimeinenkin vahti eli Lehtonen oli häipynyt mutta kaksi suokukkoa olivatkin saaneet seuraa.
Kukkoja pienempi, tumma- ja pitkänokkainen, jalat pitkänoloiset väriltään jotain harmaanvihreää sekä kropaltaan vaaleahko kahlaaja tepasteli syvällä lieterannassa. Zoomia........tällähän on alapuolella poikkijuovat tosin varsin vaaleat jos Lintuoppaan kuvaa muistelen......Opas on autossa kameran kera. Hyvä minä.
Tuuli niin peevelisti että en ollut varma siitä mitä näin. Soitin kahlaajaerikoisasiantuntija Tatille ja kysyin lisätuntomerkkejä lajista josta muistin vain yläperän ja vatsan poikkijuovat. Tatti puhui SKJ:stä ja punaruskeesta lakista jonka väriä en nähnyt. Lakki kuitenkin näkyi selvästi ja samalla laitoin MAHDollinen!! -päivityksen tiedotukseen. En halunnut aiheuttaa lietteille kahlanneille turhaa liikuntaa ja siksi halusin olla lähes sata ennen tiedotusta. Pian linnun löytäjä Pekka tuli altaan toiseen päähän ja puhelimessa varmisti että lintu on sama.
Gomiaa!! Epämieltymykseni kahlaamiseen ja luontainen laiskuuteni oli kerrankin hyve ja lintu taas p.

Rari-Pekka Eriksson ansaitsee noston uuteen Gurukenraali-kategoriaan. Guru-Pekka löytää harvinaisia lintuja jopa lintutyhjiöistä jollainen Technip on tänä vuonna ollut.
Kaikki Suomen bongarit onnittelevat Pekkaa superlöydöstä!!


Pitkäkoipisirri (Calidris himantopus) 2.7.2013 Technip-altaat Pori.
Lintu Gooomiia, kuva aiheuttaa yök-efektin. Pään kuviot, lakki, vatsan juovitus sekä nokan väri ja pituus ovat aavistettavissa . Kova tuuli, etäisyys, valaistus jne. eivät riitä selitykseksi sille ettei parempaa kroppausta irronnut.
Pitkäkoipisirri on Pohjois-Amerikkalainen laji joka on vain kerran aikaisemmin nähty Suomessa 20.-22.6.1983. Kyseessä siis todellinen Mega-rari.
Jos ei tästä muuta heru niin edes nokan pituus.

Eelikset paukkuu jopa Suomen pinnakärjellä kuten varmaan kaikilla paikalla olleilla!! Myös Sillanpään Matti ja Canon-Esama(saappaat vesilastissa) ehtivät Lietteiltä paikalle. Veikko Aalokin sai puhelimensa vihdoin päälle ja lajin listoille.
 
Lintu otti muutaman sydäntä sykähdyttävän lentokiekan mutta palasi kierroksiltaan. Kunnes klo 23.03. tuli viimeinen päivitys joka ilmoitti linnun lähteneen suuntaan etelä.

Kello on 23.10 ja tilanne ohi. Joukossa jo muutama epäonninen.


Kello 20.08 -22.00 lajin ehti hoitaa vain viisi henkilöä. Kello 22-23 paikalla oli säpinää ja porukkamääräkin joskus selvinnee.
Mutta olihan ehtoo! Nää niitä päiviä on kun lintuharrastus parastaan tarjoaa.
Vielä kiitos kunnon adrenaliinihumalasta Pekalle!

Lintutiedotuksessa viimeinen päivitys 3.7. klo 7.06: Linnusta ei havaintoa. Harventuneesta 100 hengen porukasta.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Mujaty

1.7.
Paikallinen vakioretkeilijä Marko Knuuttila oli löytänyt Kokkolan Vattajanniemen hiekkarannalta 23.6. mustajalkatyllin.
Laji on aikamoinen rari sillä sitä ei tavata Suomessa edes joka vuosi joten tuotahan piti lähteä katsomaan.

Matti Mäkelän ja Jukka Tervamäen kanssa singahdettiin Pohjoismaiden pisimmälle hiekkarannalle jossa suoritettiin pitkähkö kävelyretki utuisessa kelissä.

Ranta vaikuttaa laajalta jopa Yyteriin tottuneelle.
S
opivan viilee keli eikä edes satanut, tuumasivat Matti ja Jukka.
Lintu löytyi kyltein suljetulta ampuma-alueelta noin 500 metriä alueen reunasta pohjoiseen.
Paikalla paukutellaan lähinnä IT-aseilla, harjoitusajat löytyvät netistä ja niiden aikana ovat alueelle johtavat tietkin suljettuja. 
Mustajalkatylli (Charadrius alexandrinus) 23.6.-3.7.2013 Kokkola Vattajanniemi.
Lintu oli aikuinen naaras, koiraalla päänkuviot ovat mustat.
T
odennäköisesti sama lintu oli aikaisemmin viihtynyt Kokkolan Marinkaisissa 9.-14.5. 2013. 
Porissa laji  oli viimeksi bongattavissa vuonna 2011 oikein kahden yksilön voimalla 1.5. ja 9.-10.5. 
Nekin olivat naaraita, koiras on nähty Suomessa viimeksi 2008.

Vattajan hietikko on laaja eikä pienen kahlaajan löytäminen sieltä joka kerta onnistu. Joskus ei nappaa kerta toinenkaan, ehkä jokin sellainen tapaus on innoittanut nämä kirjailut hiekkaan.

Eivätpä osanneet nämä rauhalliset lampaat arvata että 
Satakunnan Zoofilistit eli Satzit tulevat Vattajalle kesäpäiviään viettämään.

Paluumatkalla poikettiin vaasan lähistöllä olevalla Öskatanin teoliisuusaltaalla jonka Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen nettisivu tiesi mainioksi kahlaajapaikaksi valkoperäsirriä ja tundraviklaa myöten.
Ehkä se joskus on sitä ollutkin mutta alue on täysin ruovikoitunut emmekä lietettä löytäneet ollenkaan.

Vaasan Söderfjärdenin meteoripellolla käytiin vielä peltosirkkuja ynnäämässä ja sitten kohti kotia.