Pari rarisorsaa

25.4.
Nyt on niin paljon tarjolla että ihan pakko lähteä liikkeelle.
Espoossa oli 14.4. alkaen pääasiassa Vermon raviradalla pyöriskellyt punakaulahanhi, Paraisilla 11.4. lähtien yksityisellä rantalaiturilla uiskennellut mandariinisorsa, 23.4. Porvoosta löytynyt ruskosotka sekä Kemiönsaarella 24.4. tehty hieno havis arotasku.
Ja kun tähän aikaan tekee pitkän lenkin ei etukäteen arvaa missä ehtoosti majailee.

Mukana matkassa Matti Mäkelä, Jukka Tervamäki sekä Jari Laiho.
Paikalla eka kohteessa Paraisilla oltiin jo ennen aamuseiskaa, tuskin autosta ehdittiin nousta kun eka vuodari harmaapäätikka tunkesi näkyville.
Ei huano, täällä näitä tuntuu vilistävän eri malliin kuin Porissa.
Itse pääkohdetta mökin rannassa ja laiturin läheisyydessä ei heti näkynyt. Pienen steppailun jälkeen auringonnousun värjäämä mandariinisorsan purje lipui jostain hienosti näkyviin muiden sorsien seasta.


Profiili ei muille lajeille sovi. Linnulla oli selkälamppu jäänyt päälle.

Mandariinisorsa (Aix galericulata) 25.4.2014 Parainen Bollböle Suninsalmi.
Lintu ui kivasti venevalkamaan, valo tosin kortilla. Nähtiin paikalla vielä 10.6.

Seuraava kohde Kemiönsaari ja Björkbodan peltoaukealla oleva staijikukkula.
Paikka ok mutta arotaskua ei. Yksi tasku käväisi langalla ja häippäsi, muuten havikset jäivät isohkoon kapulaparveen.


Kovasti koitettiin, ulkoiluksi meni.

Sitten Porvooseen. 
Kaupunginselkä-nimisen lahden itäpuolella sijaitsevalla Ekuddenin kalliolla tönötettiin pikkuporukan kera klo 12.30. Lahti on ruskosotkien tyyssija, v.2012 sain lajista eliksen lahden länsipuolella sijaitsevasta Sikosaaren tornista. Porvoon Ruskis on lahden pohjoispäässä joten mestoja alueella piisaa.
Tällä kertaa natsasi sillä lintu nähtiin kelvollisesti ja aika nopeastikin mutta tietenkin tuskallisen kaukaa väreilyn keskeltä.


Ruskosotka (Aythya nyroca) 25.4.2014 Porvoo Ekudden.
Sotka oli mestoilla 23.-25.4. Laji on suurharvinaisuus, havaintona Suomen 20.
Komia kuvapinna josta tuntomerkit selkeästi nähtävissä?

Ilmeestä päätellen Matin kuukausipinnalista senkun komistuu.
Tervamäki puolestaan kuittasi eeliksen GGomiasta linnusta.

Seuraava targetti punakaulahanhi heittäytyi hankalaksi. Lintu oli viimeksi nähty Vermossa 23.4. Kyseltiin ja kierreltiin vähän paikoissa missä lintu oli liikkunut mutta havaittu ei kuin valkoposkia. Runsaan viikon laji oli tarjolla mutta hidas kun on niin hylsylistalle.


Ei punakaulaa mutta liejukanoja! Kanoja köpötteli nurmilla ainakin seitsemän ihan kuin pullasorsia. 
Liejukanoja Vermossa myös pesii, 21.6. ilmoitettiin paikalta 12 poikasta.

Etelän viimeinen kohde oli Helsingin Vanhankaupunginlahti ja Pornaistenniemen lintutorni josta haettiin pussitiaista sekä sittisväiskiä. Toinen tuli toinen ei.


Lintukuvan juhlaa. Sitruunavästäräkki lennossa. Doku josta ei jää jossiteltavaa.

Kohteet pääsivät loppumaan ja kokka kääntyi Länsirannikolle. Arotasku ja punakaulakin olisivat maistuneet mutta silti OK bongauspäivä.

Matin kanssa tehtiin vielä kierros Huittisissa Raijalanjärven (Vankilan peltojen) tornissa josta oli viime päivinä ynnäilty poikkeuksellisen paljon tundrahanhia. Peltoaukee on laaja, takana pitkä päivä ja väsykin painoi. Siksi paikallisten määräksi vain arvioimme 600 tundraa joka on sekin PLY:n toiseksi korkein lukema. Dahlman laski 6.5. 700p joka on TOP 1.
Merkille pantavaa oli se että Espoosta Huittisiin ei lintuja pelloilla juuri näkynyt. Täällä pelto oli lintuja piukassa. Metsähanhiakin vielä kuussataa. Kiljuhanhea tietenkin yritimme ahneina kaivaa mutta ehkä ensi vuonna?


Amerikantavi Liätteil!

18.4.
Aamuvuoro oli loppusuoralla kun satuin vilkaisemaan Lintutiedotusta klo 14.20. 
Onnex vilaisin. 
Sillä klo 14.15. oli Tervamäen Jukka kepittänyt Yyterin lietteiden vanhalta lintulavalta amerikantavin!
Jukasta onkin kuoriutumassa oikea Suodenniemen lahja PLY:n pinnanälkäbongareille, sillä viime syksynä posahti palsasirri ja nyt jenkkitavi. 
Kaksi Porinpinnaa mulle, pokkaus Terjulle!

Ehdin ottaa linnusta vain muutaman kuvan ennen kuin taviparvi otti ja vaihtoi maisemaa.
 Kyljessä  ei näy valkoista vaakajuovaa, pystyjuova puolestaan oli kummallakin puolella.

Lentokuvassa oikealla olevan linnun etummaisen siipijuovan ruosteenbeige sävykin löytyy.

Ja jos joku näpsäkkä on sitä mieltä että sävy tuli ruohosta niin on tässä toinenkin.
Tiiran mukaan PLY:n kymmenes havis, mulle PLY-pinna nro 284 ja Poripojo 271.

Kuvista tuli aikamoista mössöä edes dokuiksi mutta Jukka raportoi ettei linnun päässä näkynyt yläosassa keltaista juovaa ja rinnan punerruskin tuli todettua. 

Jenkkitavi oli paikalla ensihavainnosta runsaan tunnin kunnes parvi nousi ilmaan ja suuntasi Leveäkarin suuntaan. Osa parvesta jatkoi matkaansa ja osa kääntyi takaisin painellen uudelle tornille.
Tässä kohtaa ei tiedetty kumpaan suuntaan jenkki hävisi, seuraava tieto tuli klo 17.38 joka kertoi linnun palanneen alkuperäiselle paikalle mutta lähteneen pian kohti lahden pohjukkaa.
Ensitunnista myöhästyneet olivat jo häipyneet etsimään lintua muualta eivätkä tähänkään ehtineet. 
Pääjoukko oli tosin siirtynyt Enäjärvelle jalohaikaraa vartoomaan että saisi edes jotain kuitattua.

Vasemmalla ja oikealla olevat henkilöt kait ammuttiin Turusta katapultilla
 koska olivat paikalla ensimmäisten joukossa.
Tai sitten Vesa Virtanen ja Paavo Harri olivat olleet Porissa koko päivän keräämässä pojoja taskut täyteen.

Vasemmalla linnun löytäjä Jukka Tervamäki seuranaan Pasi "Chasi" Alanko.
Pasi sai ekopinnan mutta Terju kuittasi löydöllään oikein sponden eeliksen. Onnittelut! 

Tekun liejukana

13.4.
Tänään tuli yövuoron jälkeen heräiltyä ihan ihmismäiseen aikaan ja hyvä niin sillä olin jo lähtökondiksessa kun puhelin soi kahden paikkeilla. 
Toisessa päässä oli PLY:n tuoreimpiin innokkaisiin harrastajiin kuuluva Petri Hakosalo joka soitteli Tekun lammilta ja kyseli että onkos liejukana joku harvinaisuus?
No on se. Porissa.
"Linnulla on punanen nokka ja kylkijuova" kertoi Petri ja lähetti kuvaviestin.
Enpä kuvaa ootellut vaan naputin hälyä saman tien ja lähdin painelemaan Vähärauman suuntaan.

Lintu löytyi samantien, onhan lampi varsin pieni ja kuvauspaikaksi erityisen otollinen.

Liejukana (Gallinula chloropus). Lintuopas ei tee eroa naaraan ja koiraan ulkonäköön. Viime vuosina Porissa on ollut 1-2 yksilöä bongattavana, lajin tyyssija Suomessa sijaitsee Espoon Suomenojalla.

Lammella oli viime vuotiseen tapaan myös kaksi paria mukuroita eli mustakurkku-uikkuja.

Lammelta poistuessani  poikkesin vielä ehtoolenkillä Yyterin lietteiden uudella tornilla josta ei näkynyt ensimmäistäkään kahlaajaa. Ei edes tyllin tylliä.

Tässä selitys. Iso vanha pere eli muuttohaukka tönötti niityllä lakki silmillä ja läpät korvilla. Kun ei juuri muita lintuja kuin ristisorsia näkynyt odottelin josko tulis lentokuvia...

Ei tullu joten lähdin tutustumaan pitkosreittiin joka suuntaa Yyterin santojen suuntaan. Maastopyöräilijöitäkin on pitkoksella tullut vastaan. Tässä olis kiva taitorata treenattavaksi.

Pitkokset veivät Lietteiden peräosaan jonne on nousemassa lava jolle ei vielä ilman kiipeilyä pääse. Hyvällä paikalla, tosin yksikerroksiseksi jäänee?