Köyhää!!!

23.7. 
Korutont o kertoma.
Alla vuoden 2014 RK-havainnot jotka edes teoriassa ovat olleet bongattavissa:

Grönlanninlokki 5.1.2014 Säkylä
Idänturturikyyhkyt 24-29.1.2014 Pöytyä ja 7.1.-7.4.Uusikaupunki
Kaspiantylli 24.3.2014 Pori
Arotaskut 13-14.4. Laukaa ja 24.4. Kemiönsaari 
Amerikanhaapana 18.4. Raahe
Ruskosotka 23.-25.4. Porvoo
Mustajalkatyllit 1.5. Espoo, 15.5.Lappeenranta ja 12.6.Pietarsaari
Ruostepääsky 8-9.5. Ruovesi
Pikkutrappi 14.5. Kirkkonummi
Hietatiira 15.5.-23.7. Liminka
Ruskopääsirkku / mustapääsirkku 3.6. Rauma
Paksujalka 6.6. Pori
Kenttäkerttunen 14.6.-4.8. Kristiinankaupunki
Etelänsatakieli 1.6.-28.6. Orivesi
Siperiankurmitsat 8.7. Mynämäki ja 13.7. Lappeenranta  

Ei yhtään Suomenpinnaa, Pasi Alangon Suomen 2. Kaspiantylli listan ylivoimaisena tähtenä.
Näyttääkin siltä että se myös jää vuoden kovimmaksi havikseksi.
Listalta ainoat joista meikäläinen jotain on kostunut ovat Porista löytyneet upea tylli ja eksoottinen paksujalka sekä Rauman sirkku. Listan muista lajeista olisi gröliksestä saanut aluepinnan ja siinä se. Aloittelevankin bongarin rarivuosi 2014 on siis sanalla sanottuna ollut köyhä.
Vaan syksy kaiken muuttaa voi.

Hellettä ja pinnarutikuivuutta karkuun lähdettiin Mäkelän Matin kanssa Närpiön Piolahdelle ruostesorsatrioa bongaamaan ja vaisua vuodarilistaa kaunistelemaan.


Matti tustustumassa hienon matalan ja laajan merenlahden tarjontaan.

Paikalla olikin mukavasti lintuja. Vaikka väreily ja etäisyys laittoivat hiukan haastetta niin ynnättyä saatiin mm. räyskä 45, liro 160, mustapyrstökuiriduo sekä parisataa merihanhea.
Niin ja olivat ne ferrutkin edelleen paikalla.

Ruostesorsa (Tadorna ferruginea). Lähimmät pesimäalueet Kaakkois-Euroopassa, meillä vuosittainen harhailija. Porissakin lietteiden säännöllisin rarisorsa. Tai ankka mikälie.

Trio natusti paikalla 18.-25.7. Havis oli suupohjan alueen viides.
Samaan kuvaan tunkesi myös sepelhanhi joka on täällä tähän aikaan rari.

Olin Piolahdella toista kertaa, 18.6.2011 kävin paikalta bongaamassa GGGomian pitkäjalan.
Mahtunee kolmen G:n kategoriaan?)
Piolahdella on lisäksi tavattu mm. aropääskykahlaaja, siperiankurmitsa, american tavi ja haapana, punapäänarsku sekä mustanmerenlokki.

Poikkeamisen arvoinen kohde vaikka sponderetkelle.

Lietheille lusthin pithoon

16.7.
Vanhojen sirrien syysmuutto on rävähtänyt käyntiin.
Aamulla laskettiin Kristiinankaupungissa jo 900 muuttavaa ad-suosirriä joten Yyterin lietteille oli mentävä näitä vastaanottamaan.
Rannalla oli jo 380 paikallista ja klo 19.30 mennessä laskeutui 240 lisää, yksi 60 yksilön parvi kävi rannassa vain kääntymässä. Gomia sigma ja silmiä hiveli katsella lähes koko vuoden tyhjillään olleella kahlaajarannalla vihdoinkin kunnolla tavaraa.
Myös vanhat kuovisirrit olivat perinteiseen aikaan liikkeellä 30 yksilön voimin joka on mainio luku lietteiltäkin.
Isosirrejä vasta kolme mutta laji onkin hieman myöhäisempi syysmuuttaja.
Sirrit olivat ilmeisesti tulleet aimo matkan sillä ne nukkuivat lähes koko havaintoajan yhdessä läjässä kaukana lahdella olevan särkän raunalla.
Tästä syystä tornista lintujen laskeminen tai lajilleen määrittäminen olisi ollut mahdotonta tai vähintäänkin haastavaa.

17.7.
Samalla teemalla jatkettiin eli hommien jälkeen rantsulle.
Suosirrimäärä oli hieman pudonnut viidensadan nurkille ja ferrut kuuteentoista. Pari pikkusirriäkin joukossa ja mikä mukavinta niin sirrit ruokailivat ahkerasti.
Ilmeisesti joku isompi peto poikkesi lahdella sillä hetkessä kaikki kuutisensataa kahlaajaa nousivat palloiksi ilmaan ja häipyivät jonnekin.
Meni runsas tunti ennenkuin ensimmäistäkään palasi.
Alueella pesivät nuolihaukat aiheuttavat jatkuvaa pöllähtelyä mutta tällä kertaa joku muu kävi kylässä.

Parvet palasivat ja sapuskointi jatkui. Nätisti kun paikallaan seisoo ja välttää
liikkumista niin vanhatkaan kahlaajat eivät juuri harrastajasta välitä.

Mutta tämä laittoi liikettä. Vene tuli ilmeisesti Riitsaranlahdelta sillä taivas oli sakeana linnuista kun kuusisataa telkkää ja muut pohjukan vesilinnut pöllähtivät lentoon.
Kuvan merihanhet ehtivät jo laskeutua kauemmas lahdelle pois veneen reitiltä.

"Nunnuka nunnuka loilaa loilaa! Lietheille lusthin pithoon!"
Pontevasti paahtaa vesijetti jolla ei Preiviikinlahdella käsittääkseni saa ajella.

Epäilen että tämä kaksikko ei kiellosta ollut tietoinen. Lahti kun oikein kutsuu ajelulle sillä matalana ja tyynenä on se oiva paikka jeteillä päästellä.
Onneksi paikalla uiskennelleet 90 ristisorsaa ymmärsivät pysyä poissa tieltä.
Tukikohtanaan nämä Mcgyverit pitivät Preiviikin kalarantaa jonne jetit jäivät
ilmeiseti seuraavia hellepäiväajeluita odottamaan.

Edellisen kerran vesiskootterilla Preiviikinlahdella ajeltiin ainakin 11.6. Silloin poikkesin ennen ja jälkeen yövuoron rannassa ja illalla jo parkkipaikalle kuului jetin ulvonta. Vehjettä ei rantaan päästyäni enää näkynyt mutta seuraavana aamuna samalla kierroksella löytyi rannasta juhlapukuinen kuikka joka oli kanttuvei ja korppien nokittavana.  
Illalla alueella oli uskennellut parikymmentä kuikkaa joten kauheesti ei mielikuvitusta tarvinne käyttää mikä kuikan kohtaloksi koitui. Työkaveri oli ilmoittanut samana iltana Tiirassa tuhannen telkän parvesta jonka skootteri oli hajoittanut pitkin lahtea.
Tämä jetillä ajelu on varmaankin tietämättömyyttä. Miten tieto perille viedään, kas siinä pulma.

Takaisin tähän päivään. Rannalta löytyi myös tämännäköinen ihanainen kahluri joka oli jopa PLY:n vuoden ensihavainto. Tämäkin kertoo Yyterin niukasta kahlaajavuodesta tähän asti. Keväällä liian hienot korkeapaineet pitivät kahlaajat muuttolennossa poikkeuksena 14.5. jolloin sade oli tipauttanut jopa 80 suosirrin parven.
Vaikka nyt syysmuuton aikaan kärvistellään helteiden kourissa niin kahlaajat pysähtyvät silti tankkaamaan. Kyllä kelpaa vaihteeksi retkeillä!


Pulmussirri 17.7.2014 Yyteri lietteet.
Gomia pitkästä aikaa. Tuli kuvaankin kun aikansa odotteli.

Etelä-Suomen kierros

4.7.
Kai tätä retkiltä kertynyttä juttu- ja kuvasumaa pitää pikkuhiljaa ruveta purkamaan....

Näyttäisi vähän siltä että vuodareita taas keräillään.
Vuosi ei hirveen rarikylläinen ole vielä ollut siksi vähilläkin pointseilla pystyy vuodarilistan kärkipäätä 266:lla lajilla hätyyttelemään.

Tällä kertaa keikan suuntana etelä jossa Helsingin Lauttasaaren keltahemppo ja Kotkan kirjokerttu ovat jo viikkokaupalla oottaneet näkijäänsä.
Mukaan ja matkaan lähtivät Rantasen Ismo Luvialta ja Salmisen Juha Raumalta.

Juhalla ei kunkkua vielä listalla ollut joten kiertue aloitettiin Siuntiosta jossa laji todennäköisesti pesii tänä vuonna.

Paikalle on todella helppo urbaaniornin mennä, senkun autosta astuu. 
Kuvasta hieman oikealla sijainnee linnun lempipaikka vedestä tököttävä oksa jota tänäänkin pari pitkäputkihemmoa pusikossa päivysti.

Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) 4.7.2014 Siuntio.
Juhan sanoin lintu kuin koru. Tällä kertaa kaukana mutta kuitenkin.
Vähän lohdutti että linnun vakioksa oli 30m oikealla ja puskajussit joutuisivat ainakin 
tunnin väijymään kunkun seuraavaa ruokailuhetkeä.

Siuntiosta Helsingin Lauttasaareen Myllykallion lintutorniin jonka ympäristössä keltahemppopariskunta on majaillut 15.6. alkaen.
Kunkkua vartoiltiin puoli tuntia mutta serinus otti hieman kauemmin. 
Lopulta lintu löytyi viereisen Puistokaari 5:n pihasta josta lintu lennähti nätisti keloon kuvattavaksi.

Keltahemppo (Serinus serinus) 4.7.2014 Helsinki Lauttasaari.
Etelästä kotoisin, Suomessa satunnaispesijä.

Ranis ja Salje Myllykallion tornissa josta avautuu kerrostalonäkymä melkein joka suuntaan. 
Tulipa tämäkin lintupaikka korkattua. 

Matka jatkui kiljukotkan toivossa Porvoon Ridan kaatikselle. Vinkki oli että menkää kaatiksen takana kulkevalle Luontotielle ja sieltä aidan viertä kulkemalla paikkaan josta kaatis näkyy. 
No, matkalla tuli vastaan intoa puhkuva lintumies joka oli hakemassa autoltaan lintukirjaa ja puhui mahdollisesta mustanmerenlokista. 
Meillä oli kirja matkassa joten porukalla paineltiin lokkia katsomaan jonka Mäkpe lopulta kuvaviestistä määritti leukistiseksi naurulokiksi.

Sain minäkin siitä kuvan ja aika valkoinen lokki olikin kyseessä.

Paikalla ollut natiivi kertoi että itse kaatikselle ei lintuja katselemaan pääsisi ilman lupaa. 
Siksi yritettiin petoja paremmin nähdäksemme saada parempaa näkyvyyttä jota varten piti jatkaa pitkin haisevaa roskansekaista ryteikköä kunnes päästiin vähän korkeammalle kivikolle. Valitettavasti kalliota ympäröi puusto siihen malliin että jostain väleistä hiukan taivastakin näkyi. Paikalla ollut harrastaja kertoi että silti tästä yleensä kattellaan. 
Jaaha, ajattelin itsekseni ja päätin etten tässä seisoskele vaikka joku kilju jostain puun takaa vilahtaisikin. Kamat kasaan ja takaisin autolle. 
Ridan kaatiksen takamettä olikin kamalin lintupaikka jossa tänä vuonna olen käynyt ja haisi niin että pahaa teki. Jos vielä semmoinen ihme tapahtuu että Ridalle tulee asiaa menen ilman muuta kaatiksen portille ja ilmoitan että sisälle pliis.

Kuulemma joskus Ridalla ollut grönlanninlokki aiheutti pikku ryntäyksen jonka jälkeen portit harrastajilta sulkeutuivat. 
En tiiä, minusta häiriö jota kaatopaikan toiminnalle lintuharrastaja yleensäkin voi aiheuttaa on hieman maalaisjärkeä käyttämällä minimaalista. Kunhan ei suoraan kipille parkkeeraa ja muutenkin laittaa autonsa sivuun.
Jätehuollosta puhuttaessa pitää paskan tärkeys ottaa huomioon mutta kyllähän joukkoon muutama kiikari aina mahtuu yhteiskunnan metaaniyhdisteitä hengittelemään ja kesähelteistä muovikassimaisemassa nauttimaan.

Rivien välistä voi lukea että kiljuhylsy kilahti ja matka jatkui Kotkan Hovinsaareen.
Josta kukas muu kuin Klaus Laine oli 15.6. löytänyt kirjokertun. 
Joka oli multa mennyt ohituksella kunnes vasta heinäkuussa Klasun kumppanin Tuula Nirosen blogista havainnon huomasin.


Hovinsaari on takavuosina ollut huisi lintupaikka. Kovimpina Suomenpinnat pitkäkoipisirri ja suippopyrstösirri sekä pitkältä rarilistalta mm. alppikiitäjä ja kaikenmaailman taskut ja kiurut. Nykyään aluetta hallitsee valtava asfalttikenttä(kuvaajan selän takana) jossa välivarastoituna tuhansia autoja

Kirjokerttu oli oleillut kuvassa näkyvän sorakasan takana olevassa pusikossa.
Toista tuntia steppailtiin alueella ja epäusko iski kunnes soitin Klasulle joka kertoi että kyllä se siellä on mut se on vaan jo hiljainen. Selvä homma ja etsintä jatkui kunnes puskassa alkoi rätistä ja laulunlirautuskin pääsi ilmoille. Hetken äänneltyään kike hiljeni taas täysin mutta meillehän tuo riitti ja jatkettiin Kotkan Katariinan tervaleppälehtoon nakkelijahtiin.
2.8.2012 samalta paikalta nakkeli natsasi mutta ei tällä kertaa. Talvella sitten...

Hemmot tutustumassa komiaan pikku tervaleppälehtoon.

Aikaa oli vielä eikä piipparista enää muuta löytynyt kuin 1.7. ilmoitettu Hämeenkosken mustaotsalepinkäinen. Joten paluureitti Raumalle sitä kautta ja muotle plakkariin.
Joka löytyikin langoilta samantien, välillä lintu istui ilmeisellä vakioksallaan pellonreunan rudessa jota ei tielle näkynyt.
Kuvausta autosta käsin koetettiin kolmisen varttia mutta vastavalon takia ei kuvista häävejä tullut.
Tässäkin kävi "hauskasti". Tie oli tyhjä ja autio mutta annas olla kun rellu oli vähän vinossa tiellä ja räpsein kuskin ikkunasta niin torvet rupes raikaamaan ja pakettiauto porhalsi ohi niin että sora lensi. 
Mihin näillä Perähikiän parooneilla on aina niin kauhea kiiru näillä luonnon seesteisillä kunnailla joissa ihmisten tulisi olla ympäröivän maalaismaiseman rauhaisuuden kyllästämiä?

Mustaotsalepinkäinen (Lanius minor) 4.7.2014 Hämeenkoski Etola.

Linnulla oli vasemman silmän yläpuolella....

....jotain pikku ongelmaa

900 kilsaa ja kivoja lajeja. Tosin mulle vain kaksi vuodaria (serinus ja kike) lajeista jotka kummatkin oli nähty Porissa mutta jemmattu. Ei se mittään, bongausreissut ovat aina kivoja joten seuraavia odotellessa....

Fordmen goes Itäraja

1.7.
Vielä laulaa kalikka Itärajan tuntumassa...
Tarkemmin sanottuna Joensuussa. Mikäli lajin meinaa vielä tälle vuodelle kuitata tarttis olla menossa jo.
Kierrossuunnitelmaan sopi jotenkuten myös Lieksan Niitty-Jamalin Tiirassa ilmoitettu viirusirkkeli sekä Kuopion Nilsiässä ahkerasti  laulanut sikaharvinainen upeaakin upeampi lapinuunilintu.
Reitti tarkoitti Pielisen kiertämistä ja tuhottomasti kilometrejä mutta mikäs sen kivampaa sillä mukaan lähti mainiota seuraa.
30.6. klo 22.00 startattiin Pihlavasta Jukka Tervamäen foordilla eka kohteeseen eli Kiikoisten aapeeseelle josta kyytiin hyppäsi melkein Team Dahma eli Dahlman ja Pitkänen.

Seuraava stoppi oli reissun ainoa hylsy joka kilahti Oriveden etelänsatkusta.
Lintu ei ollut pelkästään hiljaa vaan se ei enää paikalla ollut. Kaikki tehtiin paitsi pusikko kaadettiin ja kolme vuodaria sekä heinäkuun pinnat jäivät saamatta.
Usvaa putkeen, seuraava pysäkki Joensuu jossa perinteisellä? paikalla 16.6. lähtien jatkuvasti laulanut pikkukultarinta oli hakusessa.


Tältä näyttää itäinen laululintukeidas Joensuussa parhaimmillaan.
Vaikka elettiin heinäkuuta niin aamuhetki oli laulua täynnä.
Viitakerttusia, luhtakerttusia, pensaskerttuja jne. niin paljon etten edes yrittänyt ynnätä. 

Ensimmäinen lintu joka kävi paremmin näytillä.
Pitkä nokka, biotoopin perusteella ei rytikerttunen, vaaleiden ja hieman 
punertavien jalkojen perusteella enempi luhtakerttunen kuin viitakerttunen.

Itse kohdelaji löydettiin vartissa. Lintu oli pultattu ja Tiirassa salattu joten ei paikasta sen enempää. Tiedotuksen viestissäkin mainittiin tarkasti että viimevuotisella paikalla.
Tietenkin päivitimme havainnon katuosoitteen kera että muutkin bongariliittolaiset 
sen helpommin löytäisivät :)
Yksilö oli kuuleman mukaan alueen aktiivisin laulava kalikka ja ilmoitettiin paikalta vielä 8.7.

Tätä Itäistä lajia joka on leviämässä länteen on PLY:n alueelta haettu pikku vimmalla onnistumatta. Vielä.
Mutta idässä näitä on, ainakin viime vuosina on varmistettu jo useampia pesintöjä.


Pikkukultarinta (Iduna caligata) 1.7.2014 Joensuu.
Kuuluu sarjaan pienet vihreet joiden kanssa mulla menee sormi suuhun jos lintu ei ääntele.
Pyrstön uloimmat reunasulat vaaleat, pieni nokka, tummentuma SKJ:n yläpuolella sekä vaaleat jalat tummilla varpailla. Laulu sentään erottuu selkeästi, alussa muutama vihellyksentapainen jota seuraa ilman päätä ja häntää oleva sarja nopeaa karkeahkoa kritinää ilman matkintoja.

Kalikka plakkarissa jatkettiin Lieksaan paikkaan nimeltä Niitty-Jamali. Josta löytyi yllätys yllätys upea niitty 28.6. raportoidun viirusirkkalinnun kera. Onneksi lintu oli Tiirassa ilmoitetulla alueella sillä aukea oli valtavan kokoinen ja lähes ilman teitä. Eikä korkeaa niittyä olisi kovin kauaa tihkusateessa jaksanut tarpoa. Lisäksi tuuli toi haastetta joten onnistumiseen saatiin olla tyytyväisiä vaikka housut saappaista huolimatta kastuivatkin.

Sitten suunnattiin kohti Kuopiota ja Nilsiää jossa 22.6. alkaen on laulanut niinkin kova laji kuin lapinuunilintu. Tuota ei Lapistakaan löydä kuin tuurilla tai kovalla kokemuksella. Joita kumpaakaan mulla ei ole.
Tosin viime vuonna sain Kuusamosta lajista sponden eliksen mutta havis jäi kategoriaan heikohko.
Nyt oli lapparia tarjolla yllinkyllin.
Autolta käppäiltiin lyhyt matka pieneen koivikkoon ja mulle elis eli lapinuunilinnun laulu kuului välittömästi. Samalla paikalle pysähtyi auto josta pomppasi linnun löytäjä Pertti Hartikainen jonka maille lintu oli majoittunut. Pertti kätteli porukan ja oli itsekin lintuharrastajana kovin mielissään löydöstään ja siitä että sitä käytiin kaukaakin katsomassa. Aktiivisesti laulava lapinuunilintu onkin kerrassaan ainutlaatuinen tapaus kenen tiluksilla tahansa!


Lapinuunilintu (Phylloscopus borealis) 1.7.2014 Nilsiä, Kuopio.
GGomia! Valitettavasti majaili enimmäkseen lehvistön suojissa ja tällä kertaa vastavalossa.

Vaan laulu se korvia hiveli! Eka kerta on aina eka kerta.
Väliin lintu päästeli kutsuääntä luoden vaikutelman että lintuja olisi kaksi.
Paikalta on raportoitu naaraskin, me näimme vain laulavan koiraan.

Hieno fyllari plakkaroitu. Marko kuittasi reissulta kaksi heinäkuun pinnaa, 
Kari borealiksesta eliksen, Jukka ja minä tukun vuodareita.

Reissu se vaan jatkui. Seuraava stoppi tehtiin Siilinjärven Raasion lietealtailla joka on alueen kovimpia kahlaajapaikkoja. Olihan siellä kiva laji nytkin joka tosin veteli sitkeästi sikeitä. Kattelin että tossa voisi nukkua rantakurvi tai sitten rantasipi kunnes lintu koki hetken herätyksen ja sapelinokka vilahti. Tää oli tosin bongaus sillä kurvi oli aiemminkin paikalla poikkaissut.


Upeet kuvat senkun jatkuu. On se kurvi kuitenkin.

Kari ja Jukka jäivät odottelemaan xenuksen heräämistä ja Markon kanssa lähdimme käppäilemään altaan reunaa. Kohta vierestä kuului västäräkki/kirvismäinen pitkähkö sirahtava ääni joka loksautti sekä Markon että mun leuat auki-asentoon.
Jäin hölmistyneenä muutaman kerran kuulunutta ääntä ihmettelemään kun Marko sai lennossa olevan linnun kiikariin ja sanoi että se on kiurulintu! Leveät siivet ja lyhyt pyrstö. Valitettavasti lintu lensi ainakin kaksi kilsaa länteen ja hävisi metsikön taakse.
Mikä se oli?!
Kumpikaan ei ollut vastaavaa lento/kutsuääntä ennen kuullut. Marko sanoi että siinä saattoi mennä töyhtökiuru! Kuuntelimme lajin äänitettä ja totta tosiaan, paljon mahdollista.
Marko teki heti selväksi että sinne meni ja unohdetaan kun ei paremmin nähty. Mä rupesin jankkaamaan että kun kangaskiurun äänen kuulee ja sennäköisen näkee niin selvä peli. Mutta tuo uusi ääni olisi pitänyt olla betonissa jotta kuponkeja olisi täytelty.
Harmin paikka.
No, ei makeaa mahan täydeltä ja suunta kohti kotia!

Marko minkäs muun kuin Fordin ratissa. Kun aiheeseen tarkemmin paneutuu niin koko porukallahan on Fordit. Mä en vaan omallani saa ajella kun se menee heti karmeeseen kuntoon paalutti emäntä.

Kun Marko on kyydissä ei viihderadiota kaipaa. Juttua piisaa eikä ihan kaikkea passaa kysymättä julkaista. Mutta lintublogissa pikku lintuhupa lienee OK.
Nimittäin Porissa Kokemäenjoen suistossa pesi tänä vuonna pussitiainen joka salattiin ja josta poikasetkin ovat kuulemma jo lähteneet. Paikka oli saaressa jonne näki joen rannasta kohtuullisesti ennen kuin lehdet olivat puissa. Marko kävi paikalla vähän myöhään pelkillä kiikareilla varustettuna ja löysi kyllä pesän jotenkuten lehtien joukosta mutta lintuja ei näkynyt. Marko funtsaili mitä tekisi ja keksi suhinamestarina ruveta suhistelemaan. Tällä kertaa niin lujaa kuin ikinä puristamaan pystyi. Ja pussitinttihän tuli ohjuksen lailla paikalle.
Katselin Tiirasta etäisyyttä ja sitähän oli rannasta pesälle 250 metriä! Oli se varmaan hirveetä suhinaa. Jos joku olisi paikalle sattunut olisi ihmetys ollut suuri miksi ukko joen rannalla puhisee ja suhisee pää punaisena otsasuoni pullistellen. Vielä hauskempaa olisi kun Marko alkaisi selittää maallikolle että tässä vain yritän pishingillä houkutella pussitinttiä paikalle.

Marko ehdotti myös leikkiä jossa yksi sanoo kirjaimen ja vuorotellen jokainen sanoo tuolla kirjaimella alkavan lintulajin kunnes ei lajeja enää irtoa ja kierroksen voittaja jää jäljelle. Tässähän joutui oikein tosissaan pinnistelemään. 
Ja hauskaa oli kun katsottiin mitä lajeja ei kukaan millään muistanut tyyliin "harakka" tai "tikli". Pitkänenkin sanoi ettei ole pitkään aikaan noin kovasti mitään miettinytkään. Otti miettiminen niin voimille että nukahti.

Leppoisat 1200 kilsaa, kiitokset kavereille.