maanantai 29. syyskuuta 2014

Porin rariputki sai jatkoa



28.9.
Leveäpyrstökihuilla on menossa ennätyssyksy Suomen havaintojen osalta.
Invaasio alkoi 17.9. Itä-Suomesta ja viime päivinä ollaan länsirannikollakin päästy nautiskelemaan tuosta pohjoisen tundran komeasta asukista lähinnä nuorten yksilöiden muodossa.
Lepystä on Tiirassa PLY:n alueelta 50 havaintoa joista ennätysvuonna 1999 havaittiin puolet koko määrästä. Tästä vuodesta tullee vieläkin kovempi.

27.9. kävimme porukalla Euran Mansikista kuittaamassa yhden 1kv linnun ja mulle PLY-pojon nro 288 puolityyneltä Pyhäjärveltä. Lähes samalla sakilla jatkettiin tänä aamuna Porissa.
Pääsin Tahkikseen vasta puoli yhdeksän paikkeilla ja kaverit olivat olleet jo toista tuntia paikalla. 
Tuskin sain putken pystyyn kun Pasi huudahti kihusta mutterin oikealla puolella.
Tumma rotkale meni kaikista päivän kihuista lähimpää ja Porinpinnoja naksahti nelikolle jopa kolme kappaletta! On tämä Porissa rari kun Mattikin pitkään harrastaneena onnistui vasta nyt. 
Kerrassaan gomiaa!

Matti Mäkelä, Pasi Alanko ja Petteri Mäkelä kihustaijissa. Kihuja meni tusina niin
kaukana että vain kahdesta määritys onnistui. Toinen oli meri ja toinen lepy.
Petteri antoi hyvän vinkin: "Kato pyrstöä! 1kv lepyn pyrstö on tasainen ilman mitään nykäleitä ja se pitää nähdä!" Tattis taas.

Eilen Hailuodosta ilmoitetut 900 suosirriä alkoivat poltella josko siirtyis vielä kahlaajia kattelemaan ennen iltavuoron alkua. Ja kun tein vielä typerän havismöläyksen niin sanoin että nyt hävettää ja mää häivyin.
Kamat relluseen ja Technipille. Jossa 30 suosirriä ja vähän tyllejä. Sieltä Karhuluotoon ja aika sama peli. Tosin rannalla kekutellut pitkänokkanen kahlaaja laittoi suljinta rätisemään ja lähetin Petelle kameraperäkuvalla konsulttipyynnön että olisko suokukko?
"Outo nokka mutta on se kukko" tuli vastaus.

Aika vinkee nokka ja muutenkin persjalkaisen näköinen kummetus.
Tässä vähän enemmän suokukon näköisenä.
"Kuka muu muka" laulaa joku räppäri vai miten se meni?
Blogiin yritän laittaa huumoria ja tässä tänkertainen pläjäys.
Bongaripiireissä lokkihemmot puhuvat paljon kavereista nimiltään Mika ja Kake.
Täsä ne ny o. Karhuluodossa vasemmalla luisuotsainen Kake ja sitten Mika .
Ei silti, vois ne ollakin kun kaatopaikkoja ei enää Porissa ole.

Seuraavaksi piti käydä Surffirannassa mutta Juha Niemen Dusteri kurvasi vastaan ja kuulumisina ettei surffirannassa ihmeitä.
Vielä ehtis pikaisesti lietteille. Aalon Veikko soitteli ja tehtiin treffit parkkikselle. Sanoin että on vähän kiirus ja lähdettiin lampsimaan rantaan aika vauhtia. 
Pettymys oli suuri sillä vedenkorkeus oli +5 ja ensnäkemältä lietteet ja linnut kortilla. 
Uuden tornin edustalle päästyämme katselin kauempana pienellä ruohosaarekkeella olevia kurmitsoja. "Katos Veikko tuon tundrakurmitsan vieressä olevaa kapulaa. Eix näytäkin pieneltä?" "Kyllä", sano Veikko ja ruvettiin oikein tihruttamaan. 
Äkkiä kurmitsat lähtivät lentoon. Seurasin pienintä joka kaarsi taivasta vasten jolloin jalat näkyivät ulottuvan pyrstön yli muodostaen selvän nykäleen joka jähmettyi tajuntaan. 
Linnut tulivat lähemmäksi jolloin olin näkevinäni etteivät tuon kurmitsan kainalot olleet mustat eikä valkoiset. Hieman ennen laskeutumista päästi lintu vielä äänen "ty-vit".
Jumankekka Veikko! Tuossa on siperiankurmitsa! 
Veikkokin sanoi nähneensä jalkojen ulottuvan yli pyrstön. Komiaa! Äkkiä räppäsin muutaman kuvan.

Jo ensimmäisissä kuvissa on epäkapumaista habbaria havaittavissa.

Soitin Petelle, kerroin tuntomerkit ja kysyin mitäs tehdään? "Laita tiedotukseen!" oli ohje.
Ajattelin että tuntomerkit olivat raskauttavia etenkin koska kirjan perhana oli taas autossa.
(Jokainen lisäkilo kamerarepussa on liikaa, täytynee hommata kännyversio lintuoppaasta...)
Muistin suurinpiirtein mitkä merkit lajin kapustarinnasta erottivat mutta tiedotukseen laitoin sen silti todennäköisenä ja havaitut tuntomerkit perään.
Tänä vuonna on ollut jo tarpeeksi epäonnistuneita hälyjä enkä halunnut leikkiä varmaa. Kotvasessa paikallisia kärkimäärittäjiä ilmestyi torniin mutta lintua ei sieltä saatu naulattua. Keräännyttiin rantaan ja saatiin kurmitsa hollille mutta hyväkäs päättikin nukahtaa.

Ensimmäisen aallon porukka määritystehtävässä, vielä ei olla varmoja.
Terju, alapa, esaja, ranis, Veikko ja Pete. Taisi muuten olla eka kerta kun Izmo oli sopivasti paikalla eikä bongaus vaatinut arosusimaista kolmenkympin rykäisyä.
Toinen alkuhetkien kuvista. Ruokailuasento ei näytä normikurmitsalta.
Pitkäjalkaisuus aiheuttanee eron vähän niinkuin lajiparilla puna/mustapyrstökuiri.

Aikamme odoteltiin mutta sitten piti alkaa toimimaan jotta laji saataisiin varmistettua. Soitettiin pari fulvan kutsuääntä jolloin linnun pää nousi mutta painui takaisin.
Seuraavaksi porukka jäi passiin kamerat tanassa ja tallustin niin pitkälle että lintu heräsi ja nosti päänsä.

Pitkänokkaisuus on läheltä selkeämmin havaittavissa. Tuo valkoinen alue nokan tyvessä on kuuleman mukaan 1kv fulvan tunnusmerkki. En tiedä kuinka sen pitäisi muotoutua sillä kapulallakin sitä on jossain määrin.
No lähtihän se lentoon mutta niin oli tarkoituskin.

Lentoonlähdössä sain pari kuvaa ja katsoin ne samantien. Jes! Selvästi harmaa kainalo. Vetäisin pikku tuuletukset, kahlailin takaisin porukan luo ja sanoin että homma selvä! Ei kuulemma ollu. Noiden kainaloiden näkeminen saattaa olla tosi hankalaa ja kun lintu lentää sivusta ohi on vaikea sanoa menevätkö jalat yli pyrstön. 
Näytin lentokuvaa ja laitoin päivityksen että mielestäni laji OK.
Näppäsin myös kännykällä kameran perästä kuvan sekä lähetin sen Bongariliiton sähköpostiverkkoon että kiinnostuneet näkisivät mitä lähteä katsomaan.

Siperiankurmitsa (Pluvialis fulva) 28.9.2014 Pori Yyteri lietteet.
Porista löytyy kuusi RK:n hyväksymää havaintoa ja PLY:n alueelta kolme lisää.
Vuosittain Suomessa havaitaan muutamia, tosin Tiirassa 2006-2011 välissä taukokin.
Ei mikään huippurari mutta kiva sponde kuitenkin.

Nuoren fulvan määrittäminen ei ole helppo nakki osaavalle saatikka meikäläiselle. 
Kokemus oli varsin opettavainen siitä kuinka lintu näyttää erilaiselta eri valossa, eri kulmissa tai yksin ollessaan jne. Loppu hyvin ja Porin vuoden rariputki joka oli pitkään ollut poikki sai pientä paikkausta.
Hyvillä mielin lähdin pinkomaan työmaalle. Onhan tätä rantaa tullut tänäkin vuonna kierrettyä kohtuutta enemmän ilman parempia haviksia. Vaikka lintuja etenkin syyspuolella on lietteillä ollut kiitettävän runsaasti niin retkeilijä tekee ainakin sen toteamuksen että harvinainen kahlaaja on aidosti harvinainen.

Nopeimmat raumalaiset ehtivät pelipaikalle about tunnissa.
Toim.huom. tuohon kohtaan kävelee lähiparkista vartin jos lampsii lujaa.

Tarinaan liittyy lisää: 13.9. nähtiin Säpissä kurmitsa lennossa joka äänteli kuin fulva.
24.9. Kimmo Nuotio näki lietteillä hommissa ollessaan neljän kurmitsan parven josta kuului ty-vit. Tai tu-it. Lintua etsittiin koko rannan pituudelta tuloksetta.
26.9. olin myrskyävällä lietteiden rantsulla jossa olin näkevinäni harmaakainaloisen kurmitsan. Poistuessani näkyi vielä kurmitsaparvi ja suosirrejä. Parvi lähti lentoon ja sieltä kuului ty-vit. Pakko oli lähteä kaatosadetta karkuun ja sinne jäi. Lintu siis mahdollisesti ollut jossain päin PLY:n aluetta 13.9. alkaen. Tai sitten ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti