Ponumesta

29.1.
Tammikuu onkin ollut poikkeuksellisen hurja.
Juttuja tekeillä useempi mutta tämä pitää tallettaa nyt.

Muutamana vuotena olen poikennut Nakkilan ja Ulvilan rajalla sijaitsevassa vanhassa 
kuusimetsäläntissä lähinnä pohjantikkoja haeskelemassa.
Se oli tänäänkin mielessä kun paikalle kurvailin.
Ennen tuota metsikköä on komia parkkipaikka jolla hiukka huolestuin sillä p-paikalla oli pari suurta pöllipinoa ja metsikön läpi näkyi valoa huolestuttavan paljon.
Onneksi valo näkyi puiden välistä siltä puolelta metsää jossa ei lahoja juuri ennenkään näkynyt.

Noin kohdasta Ravanintie 574 lähtee Porista tultaessa heti kuntakyltin jälkeen suuntaan NE tie joka menee ladon nurkan vierestä pellon yli p-paikalle. Linkki Havaintopaikalle tässä.
P-paikalta lähtee leveähkö polku jonka E-puoli on vanhaa kuusimetsää täynnä lahopuita ja polun toinen puoli on lahoista siivottua harvaa sekametsää.

P-paikalta n. 150 metrin päässä on näin komea kasa kaatunutta lahoa.

Kuvan paikkaan päästyäni kattelin että johan on kumma jos tänä vuonna ei tästä pohjantikka natsaa. Minkäänlaista lintua ei näkynyt eikä kuulunut joten soitinta esiin.
Laitoin hiukan ponun rähinä-ääntä ja välittömästi ponnahti naarasponu ihmettelemään soundia.
Lähdin samantien takaisin autolle hakemaan kameraa sillä sankka räntäsade oli jätätyttänyt ei-vesitiiviin objektiivin autolle.
Kun pääsin takaisin paikalle oli naaras vaihtunut koiraaseen joka veteli oikein rummutussarjaa ja useamman kerran samassa puussa.

Pohjantikka (Picoides tridactylus) 29.1.2015 Nakkila

Ja mikä parempaa toinen koiras rummutti vähän matkan päässä.

Ohhoh!

En ole ikuna PLY:n alueella nähnyt tällaista ponumassaa näin pienellä alueella!

Ja syy miksi pistin vauhtia tähän juttuun on seuraava:

Juttelin pari vuotta sitten metsän omistajan kanssa joka aprikoi mitä tuon lahometsänsä kanssa oikein tekisi? Puutkin on niin lahoja ettei niistä kahisevaakaan irtoaisi.

Tokaisin silloin että älä vaan hakkauta noin hienoa paikkaa pois, noita on harvassa.

Tilanne paikalla on nyt semmoinen että polun W-puoli on siis "siivottu" mutta E-puolella on vielä senverran originaalia kuusimetsää että pohjantikka viihtyy.

Meinaan osaako joku kertoa miten jonkinlaisen suojelualueen saisi tälle paikalle pystyyn?

Saattaa olla hiukan kiirekin ennen kuin tämäkin hieno ponupaikka häviää!!

Esim. Eurajoella Tokinmaassa on puita vartavasten kelotettu. Täällä on luomua omasta takaa!

P.s. lajia ei ole helppo havaita. Superlöytäjä Pekka Eriksson kävi mun jälkeeni "luomuna" ilman atrappia paikalla ja kertoi krompanneensa koko vaikeakulkuisen alueen ilman havaintoa.

Joten ei tarvitse ihmetellä jos paikalta ei ponu heti irtoa jos ei Pekkakaan onnistunut.

Nekalan Jalmari

12.1.

Tämä talvinen jallu nähtiin ensimmäisen kerran Lempäälän Herralankoskella 3.1.2015.
Havis oli noin 17. talvijaksolle (1.12.-28.2) osunut jallu Suomessa ja ensimmäinen talvihavis Pirkanmaalle. Hieno valkoinen haikara lumisessa maastossa!

Löytöpäivänä lintu oli kirmannut koskelta kalastelijoita karkuun mutta linnun hylsynneet vierittivät tietenkin syytä jollekin kameraa kantaneelle. No, samana iltapäivänä linnun oli nähty laskeutuneen Tampereelle Nekalan Vihiojalle.
Seuraava havis saatiin 5.1. joka kertoi linnun lentävän kohti Viinikanlahtea. Josta se vasta 11.1. lopulta löytyi pullasorsien seasta keskellä kaupunkia. Sinne piti talvi- ja tammipinnaa sekä huimasti alkanutta vuodarilistaa lähteä heti seuraavana päivänä kaunistelemaan ja mukaan lähti Alangon Pasi.

Tampereelle nääs päästyämme kurvasimme Nekalaan Viinikanojalle ja tässä näky joka kohtasi heti autosta astuessamme. Täh!? Oliko jallu noin liki? Oli se! Lainasin Vastamäen Janilta jalustaa koska Rellun takaluukun mekanismi oli jäässä ja oma oli siellä. Jalusta oli tarpeen sillä valoa oli vähän ja kohde valkoinen joka ei osaamattomalle helppo ole.

Kuvanvakaaja pois päältä ja ISOT(mitä ne on?) tappiin niin tuli edes jotain.
Jalohaikara (Egretta alba) 12.1.2015 Tampere Viinikanoja. Talvipojo nro.156.
Kovasti käytiin polemiikkia siitä ettei lintua häirittäisi. Perustellusti sanoisin.
Kaikesta huolimatta Jallu viihtyi mestoilla ainakin 15.2. asti.

Eipä tällaisissa pullaojissa juuri jalluja näe.
Pasi otti salakuvan vartoessani linnun liikkeelle lähtemistä. Ei lähteny.

Me lähdettiin. Kierros jatkui ja seuraavana tavoitteena pikku-uikku Sastamalan Nokkakylän puhdistamolla. Pikkasen steppailtiin ja kurvailtiin että missäs täällä on sulaa ja oja missä puikku vois majailla. Löytyihän paikka ja uikkukin samantien. 

"Tosa tuo oja, ihme kun vartin pakkasella on noin auki!"

Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) 12.1.2015 Sastamala Nokkakylä. Löytyi 7.1., paikalla ainakin 26.1. asti.

Alueella oli havaittu myös peltopyitä mutta löysimme vain jälkiä. Ja metsästäjän joka miehisen jatkeensa eli ampuma-aseen kanssa karskina metsien miehenä ja tosi luonnossa samoajana vaaniskeli pitkin pellon pieliä.
Peltopyy ei natsannut Huittisten pikapysähdykselläkään ja aikaa oli enää lyhyeen Köyliö-visiittiin. Västäräkki ei suostunut kasvihuoneilla näkösälle ja parhaaksi Köyliö-havikseksi kuittaantui Hallavaaran kaatiksen 60:n hempon lössi.

Pasin muhkea tammikisalista ei tällä kertaa kaunistunut.
PLY:n Tammikisan voiton Pasi lopulta kuittasi tasan sadalla lajilla. Onnittelut!

Pikku Keikka

Valkopäätiainen 12.1.2015 Kolari Kurtakko © Micha Fager

2.1.

Vuosi oli alkanut kivalla lajilla.

Pari vieläkin kovempaa olisi tarjolla varsin kaukana tosin.

Rauni ja Auvo Vaattovaara olivat 8.11.2014 ruokinnaltaan Kolarin Kurtakosta löytäneet Suomen 29. valkopäätiaisen sekä Tuomo Annunen ja Riitta Rantapirkola 8.12.2014 Hailuodosta Suomen 10. mustakurkkurautiaisen. Onnittelut!

MIkä hienoa, kummatkin rarit olivat visusti ruokinnoillaan edelleen.Tiainen olis eelis, mukura kovana vuodarina suoranainen pakkokuittaus samalla reitillä.

Vähän niinkuin pakko olis lähteä kun vuoden alku näyttää näin hyvältä....

Jari Laihonkin listoilta vapäti uupui, Turusta mukaan lähtivät Paavo Harri sekä Vesa Virtanen joten pirssi mukavasti täynnä ja menox!

Tulipäähippiäisbongausiltana 1.1. klo 21.00 Paavon Nissani kurvasi pihaan, kamat kyytiin ja  Lappia kohti. Kolarissa oltiin suunnitellusti ennen yheksää seuraavana aamuna.

Eka kohteena oli kuitenkin läheinen Ylläs jossa muutama kiiruna oli talveksi laskeutunut vaaralta kävelymahdollisuuksien rajoille.

Kiirunoita kovaksi talvilajiksi hakiessamme tuli valkopäätiaisesta aamuinen päivityskin. Vaaralla kävi aika viima eikä kiirunoita näkynyt joten päätettiin siirtyä runsas 15 kilsaa pääkohdetta kyttäämään.

Kyllä saatiinkin kytätä. Lintua oli havaittu kahdella ruokinnalla, Kurtakontiellä sekä läheisellä Kauppilantiellä josta lintu alunperin löytyi. Kummallakin ruokinnalla oli tänään tosi niukasti lintuja. Yhteensä kolme tuntia staijailtiin klo 10.30-13.30 kummallakin paikalla ilman oikeaa havista. Toivottomalta tuntui ja harkittiin jo yösijan hakemista koska oli kaamos ja valoisa aika todella lyhyt.

Enimmäkseen päivystimme Kurtakontiellä. Vielä viimeisen kerran päätimme poiketa toisella mestalla ja takaisin tullessamme nämä herrat olivat ilmestyneet paikalle. Jo autosta huomasin että perhana äijät kuvaa jotain kiinnostavaa. Paavolle tutut Markku Buckman ja Ari Karhilahti olivat välittömästi nähneet valkopäätintin joka oli taas häippäissyt. Kyllä pääsi ärräpäitä! Herrat alkoivat hienovaraisen kuittailun joka osui suoraan kohteeseen ja ainakin mulla alkoi otsasuoni pullistella.

Vaan eipä hätää. Kohta Valkopäätiainen (Parus cyanus) ilmaantui paikalle ja alkoi auliisti aterioimaan. Samalla alkoivat elikset sun muut paukkua. Vesalle nro 371, Jarille 362. ja mulle 345. Samalla tietysti sylillinen talvipinnoja jne. Paitsi Paavolle joka ylikokeneena konkarina oli lähinnä ilossa mukana. Olihan pimeää mutta onneksi kunnon kuvia linnusta löytyy ainakin Micha Fagerin kuvasivuilta.

Valkopäätiainen on Euroopassa itäinen laji joka Suomessa on pesinytkin Tohmajärvellä ja Turussa. Ainakin Turun pesintä oli sekäpesintä sinitiaisen kera.

Josta juontuukin tähän tarinaan pikku varjo. Nimittäin linnun päälaella ja poskissa oli harmaansinertävää sävyä joka aiheutti vilkkaan keskustelun bongariyhteisössä risteymän mahdollisuudesta. Muiden tuntomerkkien osalta tiainen oli suhtkoht ok eikä käsittääkseni ollut selvää tietoa voiko päässä näkyneitä sävyjä tietyn ikäisellä valkopäätiaisella esiintyä. Laajemman pohdiskelun jätän jollekin joka sen taitaa.

Otaksun kuitenkin ettei rariteettikomitea tätä lintua kehtaa risteymänä hylätä, etenkin koska paikalla on käynyt raskaansarjan ornejakin. Olisipa rattoisaa jos pinnat ei paukkuis!

Pääbongauskohteen Kurtakontie 194b:n asukkaat Teemu ja Anette Huutola.
Ystävällinen ja iloinen nuoripari joka oli tyytyväinen siitä että heidän ruokinnallaan oli lintu joka veti kaukaakin bongariporukkaa. "Kiva kun täällä käy porukkaa ja kiitoksia kun noinkin kaukaa tulitte!" Näin hienosti talonväki suhtautui nurkissa tiiraileviin bongareihin. Suurkiitokset porukaltamme!

Helpotuksen huokaus! Onnistunut bongo nosti oikein peukut pystyyn. Päivä oli ilmeisesti ollut liian "lämmin" eikä tiainen käynyt kuin aamun ja päivän hämärissä aterialla. Riittävästi kuitenkin.
Kuva Anette Huutola. Tack!

Vielä oli hiukan valoa jäljellä ja lapintiaispaikka lähellä. Paavo oli tutustunut valkopäätiaispaikallakin poikenneeseen kuukkelitutkija Pekka Peltoniemeen joka Ylläksen kiirunatkin oli plokannut. Pekalla oli komia mökki ja ruokinta lähistöllä jonne suunnattiin.

Sinistä oi niin sinistä. Kaamos a'la Kolari.
Muuten hienoa mutta kuvaamiseen ei valo enää iltapäivällä riitä.

Luosujänkäntiellä Pekan pihalla oli näin hieno ruokinta.

Pekka oli ihan meitä ajatellen laittanut Kuukkeleille apetta mutta valitettavasti ne olivat kylläisinä juuri poistuneet ruokinnalta.

Onneksi pari lapintiaista oli vielä paikalla.

Sama Kolarilainen ystävällisyys jatkui Pekka Peltoniemen tontilla.
Kahvikutsukin saatiin mutta takana uneton yö ja pitkä taival
Kempeleelle oli vielä edessä. Kiitokset kutsusta, Pekka.
Pekan laaja kuukkelitutkimus 2006-2015 löytyy tästä.  

Seuraava stoppi tehtiin Torniossa Jopparin Shellillä joka pitää mainita siksi että sieltä sai erinomaista pizzaa. Nälkä antaa makua mutta kyllä maistui!

Yöksi paineltiin Kempeleelle Pohjankievariin joka on edullinen ja tarjoaa runsaan aamiaisen joka olikin prioriteettilistalla ykkösenä. Sijainniltaankin juuri sopiva Hailuodon lauttaa ajatellen.

3.1.

Tässä sitten odotellaan aamuinen tunti Hailuodon lautalle pääsyä. Olin lahjakkaasti spedeillyt aikataulun kanssa. Tietenkin kun Hailuotoon mentiin olin katsonut Hailuodosta lähtöajan kello 9.00. Matkalla oli valokyltti joka kertoi että seuraava lautta Oulunsalosta lähtee klo 10.00. Täh?? Piti lähtee yhdeksältä, onx joku vika jossain? Joo, oli. Lähti jo 8.30. Ja saamani palaute oli täysin aiheellista.

Perillekin päästiin ja tämmöinen kyltti oli paikalla. Paavo hiillosti että kun aamulla oli rautiaisesta tullut päivitys niin nyt sitten odotellaan samat kolme tuntia kuin tiaisen kanssa kävi. Meikäläinen yritti korvat luimussa jotain sepittää että kyllä se tossa takana näkyvästä paikasta kohta löytyy?

Onneksi näkyi samantien. Kunnon lumimyräkkä ja vinha tuisku oli päällänsä ja kyltin tekstiä kunnioittaen pidimme etäisyyttä joten kuvakin sen mukainen.
Ei silti, ei tällä kelillä sidettävää otosta olisi saanutkaan.
Mustakurkkurautiainen (Prunella atrogularis) 3.1.2015 Hailuoto Marjaniemi.
Itäinen rari jota käytiin ulkomailtakin bongaamassa.

Oikeesti lintu oli tämännäköinen. Michan ansiosta vähän laatua tähänkin blogiin.
Hailuoto Marjaniemi 17.12.2014 © Micha Fager. Linkki Kuvasivulle.

Jostain myräkän keskeltä saapuu noutajamme. Olihan vakaa väline. Menimme lautalle kahden rekan väliin eikä autosta näkynyt kuin rekkojen kyljet. Ihmettelin pitkään että mikä maksaa kun ei liikuta mutta oltiinkin liikkeellä ja jo melkein Oulunsalossa ennen kuin selkeni että tämähän kulkee myräkässäkin tasaisemmin kuin juna.

Mantereelle päästyämme suuntasimme Ouluun ja Kemiran altaille jossa talvehtii liejukana.
Lintu oli hetken näkyvissä aivan kuvassa näkyvän vesialueen uloimmassa kohdassa.
Mukava talvipinna pikku-uikun kera.

Viimeinen kohde oli Oulun Hietasaaren Jousiammuntaradan ruokinta jossa alkutalvesta oli viitatinttiä tarjolla. Tintin oli ilmoitettu olleen huonossa hapessa eikä siitä enää viime päivinä ollut havaintoa. Pähkinänakkeliin oli tyytyminen.

Paavon Nissan Note eli Potnapekka on ulkoa pieni mutta sisältä suuri siirrettävien takapenkkien ansiosta. Auto oli muutenkin kerrassaan positiivinen kokemus. 
Nimeltään Potnapekka koska kuvan kieltomerkki ei sitä näytä koskevan.

Turussa on reiluja ja mukavia sällejä sekä päteviä lintumiehiä.
Tässä keskellä heistä kaksi eli Paavo ja Vesa. On aina kiva tutustua hieman paremmin harrastajakavereihin, Jarin kanssa ollaankin tuttuja jo monista reissuista.
Parituhatta kilsaa mukavaa yhdessäoloa ja turkulaisille vielä 300 päälle. Kiitokset.
Ainut miikka reissuun tuli kun päästiin kotio. Torniossa olis ollu tunturipöllö mut ei ollu tietoa. Kokosukeltaja pahoittelee vielä jutun kuvien tasoa jotka pimeydestä ja kännykän huonosta valovoimasta johtuen ovat pelkkää suttua. Sori.

Ukin Tulipäinen Hippiäinen

Tulipäähippiäinen Uusikaupunki 6.1.2015 © Tom Lindroos. 
Vuoden bongauskuvakisan kultamitali meni jakoon jo vuoden alussa. Upea otos.

27.12.2014
Pekka Alho löysi 12.11.2014 kesämökkinsä nurkilta Uudenkaupungin Lepäinen-nimisestä saaresta tulipäähippiäisen. Lintua yritettiin bongata vielä seuraavanakin päivänä mutta tuloksetta joten Pekka oli ainut bongari joka linnun tuolloin näki.
26.12. tuli sitten talvinen ilosanoma kun Pekka oli löytänyt päivän hämärtyessä peräti kaksi tulipäähippiäistä jälleen samoilta kulmilta. Kyseessä vieläpä koiras ja naaras.
Tattikset ja onnittelut hienosta talvihavainnosta!

Vuoden Bongari 2012 Pekka Alho Raisiosta on kova poika löytämään lintuja.
Kiva pojitella kun Pekka on pari vuotta mua nuorempi. ©Tom Lindroos

Toinen hipiäisistä oli ilmeisesti sama marraskuinen mutta nyt mahkut tuplaantuivat joten Matti Mäkelän ja Pasi Alangon kanssa singahdettiin paikalle heti havista seuraavana eli tänä aamuna.
Paikalle oli odotettavissa runsasta osanottoa, siksi Pekka "vanhana" konkarina oli järjestänyt yhteisbongaustapahtuman erinomaisten ohjeiden kera. Ohjeessa mainittiin kuinka alueella tulee liikkua sekä parkkipaikan sijainti josta piti kävellä samaa tietä takaisin vajaa pari kilsaa kokoontumispaikalle.
Ja kun ohjeita kuuliainen bongari noudattaa niin koko autokuntamme ajoi parkkikselle asti. Ohjeesta nimittäin puuttui että auton olisi voinut tyhjentää kokoontumispaikalle ja pelkkä kuski olisi voinut kävellä tuon matkan takaisin. Ensi kerralla ohjeistajan tulisi tämäkin mahdollisuus ohjeeseensa sisällyttää. :)

Kokoontumispaikalla pimeessä joskus kaheksan jälkeen. Vasemmalta vuodarikärki vm.2014 Isto Virtanen, Juha Salmisen "oppipoika" Aleksanteri Mikkola, Juha Wallin, Matti Mäkelä sekä E.Mäkelä jonka silmille Juhan ihmeihmekamera oli taikonut valaistut pullonpohjat. Taustalla Pasi Alanko. © Juha Salminen
Muuten: kuka tiesi että näppäinyhdistelmä alt pohjaan + numeronäppäimiltä 0169 tuottaa © - merkin?
Mä en. Nyt mä laitan sen joka paikkaan. ©

Ennen valaistumista Pekka jakeli hyviä ohjeitaan missä sopii liikkua ja mistä linnut parhaiten voisi nähdä.

Pari henkilöä oli valmiina päivystämässä kuusiaidan nurkilla jonne hipiäisten oli oletettu illalla menneen yöpuulle. Oletus osui nappiin sillä kello 9.30 auringon noustua ainakin toinen linnuista alkoi äännellä ja siirtyi aidasta ruovikon reunaan näkyville.

Tässä lintu oli hieman aikaa hyvinkin näkyvillä. Valitettavasti havainto piti normihippiäisten takia kunnolla kiikarilla tarkistaa eikä kuvaaminen enää onnistunut linnun siirtyessä syvemmälle ruovikkoon.

Aamun ensihavainnon jälkeen linnut olivat hukassa. Kuvassa viitisenkymmentä bongaria peukaloitaan pyörittelemässä, vasemmalta pikku kalliolta löytyy lisää ihmettelijöitä.

Arviolta tuntiin ei linnuista saatu havaintoa. Kunnes ruovikkoalueen toisella puolella pienen kalamökin nurkilla näkyi jonkinasteista liikehdintää. Joku möläytti että "tuolla se lintu taitaa olla kun jätkät puuhaa jotain epämääräistä". Tosiaan!
Lähes koko porukka singahti paikalle kun itse jäin vartoomaan jos lintu sittenkin tulisi takaisin. Mökin nurkilla puuhailleetkaan eivät harhailusta päätellen lintuja heti näyttäneet löytävän.....

Hippiäisetkin hukassa?

Lopulta porukka näytti löytäneen toisenkin linnuista ja lähdin itsekin lampsimaan ruovikon toiselle puolelle. Vaan kun sinne pääsin lensivät linnut sinne mistä olin lähtenyt. Kiva.

Siirryin takaisin paikkaan jossa linnut olivat eilenkin ruokailleet mutta eipä näkynyt. Kaverit lähtivät hakemaan autoa ja vielä yritin kuvaamista kunnes totesin ettei tästä mitään tule ja lähdin poies. Odottelin tienposkessa kyytiä kun yksi auto oli paikalla moottori käyden. Paikalle puuskutti rannasta Risto Suksi jonka kanssa olin lintuja odotellut näytille ja hän kertoi ilosanoman että just äsken linnut tulivat paikalle jossa oltiin ja kuvatkin onnistui!
No kivat sulle, aattelin. Olisi sittenkin pitänyt vielä hieman malttaa....

Tulipäähippiäinen (Regulus ignicapilla) 27.12.2014 Uusikaupunki Lepäinen © Risto Suksi. 
Päivän paras kuva vilkkaasti liikkuvasta kohteesta joka oli todella haastava. Kiitoksia.

Ja kun hipiäisestä en itse kuvaa saanut niin pitänee siirtyä viihteellisen naljailun puolelle:
Kohteeksi joutuu Juha Salminen ja alla oleva kuvallinen tarina selvittää miksi Juha sai tänään uuden kutsumanimen Juha "Stonehand" Salminen".
(Sori Juha, älä välitä. Mä vaan vinoilen) :D

Kurki 2.12.2014 Kodiksami Kouklonkulma © Juha Salminen.
Lisätieto kuvasta: IXUS265 12-kertaisella zoomilla ja käsivaralta 1/30 sek.

Yllä oleva kuva oli julkaistu Bongariliiton Facebook -sivuilla ja innoitti alla olevaan viestittelyketjuun josta tässä ihan omin lupineni ottamiani lainailuja:
Paavo Harri: "Olitko tarkk'ampujakoulutuksessa armeijassa, kun on noin vakaa käsi?"
Juha: "Kiitti Pate. Tarkaks on ennenkin haukuttu ;-)"
Juha: "Mun IXUS265:ssä on 12x optinen ja 48x digitaalinen zoom. Maksimizoomilla siis 1200-millinen. Aika jötikkä :-) Hyvässä valossa sillä saa vielä kuvankin, vaikka digitaalinen onkin."
Ja Juha jatkaa: "Pitemmällä zoomilla millin liike kädessä on metrejä kohteessa."

Tänä aamuna bongausta odotellessa Juha paljasti salaisen aseensa joka minun piti heti ikuistaa:

Ixus265 Super-Zoom "Stonehand" Salmisen vakaissa kourissa täyteen mittaansa zuumattuna.
"The Jötikkä" on todistettavasti erittäin toimiva kamera eväsleipien kuvaamiseen!

1.1.2015
Tulipäähippiäisistä ainakin toinen oli 31.12.2014 ollut edelleenkin paikalla.
Uuden Vuoden kunniaksi järjestettiin taas yhteisbongaus johon Mäkelän Matin kanssa otimme tietenkin osaa.

Paikalla oli vieläkin enemmän porukkaa kuin viime bongossa 27.12.
Kuvan laatu on jälleen keskitysleiritasoa koska aamu oli vielä aikainen ja pimeys hallitsi.

Porukkaa oli sevverran runsaasti etten mahtunut paikkaan josta linnut viime bongauksessa liikkeelle lähtivät. Samoin ne toimivat tänäänkin enkä nähnyt saati kuullut yhtikäs mitään. Aikaa ja vähän hermoakin alkoi palaa kun ei havis tuntunut nappaavan.

Taas ollaan hakemassa muutaman hippiäisen seasta isoa valkoista silmäkulmajuovaa.

Päivystin paikassa josta viime keikalla Risto Suksi oli saanut kuvia mutta hermo alkoi pettää ja siirryin ryntäilylinjalle. Porukalla näkyi muutaman sadan metrin päässä olevan kontakti lintuihin joten sinne!
Tällä kertaa ryntäily tuotti tulosta ja koiraslintu olikin kohtuullisesti näkyvillä muutaman kerran ruovikon keskellä tosin.

Pääsääntöisesti linnusta näkyi tämän verran. Ota siitä sitten kuvia.
Yleensä tuli räpsittyä normihippiäistä mutta tästä löytyy jo silmäkulmastakin jotain.

Kameraa oli pidettävä käsitarkennuksella sillä lintu liikkui ruovikon sisällä eikä automaatilla saanut tarkennettua kuin korsikkoon. Yhtäkkiä lintu hyppäsi koivun oksalle ja oli pari sekkaa hyvinkin näkyvillä. En kuitenkaan käsitarkennusta ehtinyt automatisoida vaan räppäsin sinne päin ja tuli edes jotain. Yksin paikalla ollessa ja jollain atrapilla olisi saattanut linnun saada hetkeksi hollille mutta luomuna toivoton tapaus. Siksi jutun yläosassa ollut Tomin kuva on kertakaikkinen luomulaaki.

Tulipäähippiäinen ekaekaa 2015 Uki Lepäinen.
Tietääkseni kolmas talvihavainto sekä toinen tammikuinen.
Toista lintua eli keltapäälakista naarasta en nähnyt tälläkään kertaa.

Lintutiedotuksen viimeinen päivityshavainto tuli 19.1. yhdestä linnusta.
Pekka oli 23. ja 24.1. tuntitolkulla hakenut pariskuntaa siinä onnistumatta joten loru oli loppu. Ehkäpä löytyvät vielä jostain? Tarinan opetuksena olkoon että ruovikoita kannattaa talvella tutkailla sillä niissä riittää safkaa joka kelpaa muillekin pikkulinnuille kuin timaleille.

Kotimatkalla noin klo13 nassahti huima tammikuuviesti.
Koko joulukuun pitkin Yyterin rantoja poukkoillut ja viimeksi 22.12. Karhuluodossa nähty nyt 2kv isosirri oli ilmaantunut Yyterin Lomakylän rantaan. Matti alkoi kuukausipinnakerääjänä heti käydä kierroksilla ja hiukan kiusallanikin sanoin ettei tommonen paljon kiinnosta kun jo talvipinnoista löytyy.
Reaktio oli odotetunlainen sillä heti kaula venahti ja alkoi pitkähkö esitelmä miksi lintu pitää lähteä kattoomaan ja heti ilman mitään vaihtoehtoja. Havis oli todellakin vasta toinen tammikuinen Suomessa! Tiiraa selaamalla huomasin että eka oli Mäkpen Jurmossa 23.1.1999 plokkaama tp isosirri karikukon kera. Huima!


Luanikas sakki suorittamassa vuoden ensimmäistä Porin kahlaajabongausta 
joka tällä erää oli tammikuinen isosirri. Oiva ornikerho koolla: Pekka Eriksson,
"Tällä ei ny niin väliä kun on jo"-Mäkpe, Holmes, Matti sekä kahlaajadosentti T.Lilja.
Itse isosirri nähtiin viimeisen kerran 4.1. jäähileitten keskeltä ruokaa kaivelemassa.
Sitkee oli!